Meillä odotetaan.

Näin ensi hätään odotamme Kennan pikkuisia syntyväksi parin viikon sisällä, tänään käytiin ultrassa varmistamassa asian laita ja nyt sitten vaan katsellaan masun kasvua. Mutta eipä sentään Kenna ole ainut vatsan kasvattaja tässä osoitteessa; tuntuu tämä omakin pikkuiseni valtaavan tilaa yhä enemmän ja enemmän :) Tätä kaveria sentään pitää odotella vielä toukokuun alkupuolelle saakka... Edellämainituin verukkein joudun siis jättämään tämän vuoden rekikoirakisat välistä, vaikka mieli kisaurille aina tähän aikaan vuodesta kovasti tekeekin. Periaatteessa oma vointini on ollut koko ajan niin hyvä, että jonkun sprinttikisan olisi aivan hyvin voinutkin vielä ajella, mutta Kennan pentusten syntyessä taidamme molemmat vain keskittyä pitämään mahdollisimman hyvää huolta kaikista pikkuisistamme :)

Kennan pikkuiset oli piirretty paperille jo kauan sitten, jo oikeastaan silloin kun aloin miettiä sen tuontia Norjasta. Tämä toteutumisajankohta puolestaan oli neitokaisen omaa tuotantoa, mutta onneksi sentään pentujen isä ei paljoa paremmaksi olisi voinut muuttua; Aksu on näyttänyt kyntensä niin periyttäjänä kuin rekikoiranakin.

Patekin on muuten viimein ilmoitettu taas tokokokeeseen; 6. päivä helmikuuta olisi tarkoitus Kemijärvellä tarkistaa, millä tasolla nyt ollaan.  Koe pidetään onneksi lämpimässä liikuntahallissa, joten paleltumisvaaraa ei sentään pitäisi pienellä kelpipojallakaan olla.

Kennelyskän osalta ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, että enää Fenris ja pennut köhivät. Voiton puolella siis jo vähitellen... Musherin pinna meinaa välillä kiristyä, sen verran kovat vieroitusoireet on ollut kun ei kuukauteen ole päässyt jalaksille lainkaan. Mutta ehkä jo viikonloppuna uskaltaisi valjastaa ensimmäisinä tervehtyneet koirat? Aksu ei toipunut taudista samaa tahtia muiden kanssa, joten viime viikolla toin sen vastaanotolle verikokeita varten. Diagnoosina oli kennelyskä + sydänlihastulehdus, MUTTA hyvänä puolena on se, että eosinofiilejä ei verinäytteessä ollut lainkaan. Eli nyt kärsitään "vain" normaalista yskästä sekä sen jälkitaudista ja ollaan antibioottikuurilla, EBP:n paluulta tämä ei ainakaan nyt vielä vaikuta. Uudet verinäytteet otetaan ensi viikolla ennen lääkekuurin loppua, ja toivotaan taas parasta...

Piilopoluilla aletaan vähitellen rauhoittua joulun viettoon. Koiratkin ovat nähtävästi olleet tämän vuoden aikana aivan kiltisti (sittenkin!), sen verran iso pino on kaikenlaisia paketteja niillekin kertynyt. Pate lienee tonttujen suosikki, mutta ipanat tulevat hyvänä kakkosena. Niistä on kasvamassa kutakuinkin pieniä, tappijalkaisia malamuutteja, kuten ohessa olevat 16-viikkoiskuvat osoittavat. Osansa tappijalkaisesta vaikutelmasta antaa varmasti muhkeat talviturkit, mitkä näille on kasvanut, sekä se fakta, että ne kyllä aina varmasti ovat ruoka-aikaan kotona... On kyllä tosi vinkeää nähdä, mitä tapahtuu kun näitä laitetaan ensimmäisiä kertoja valjaisiin :D

Ikru - Tuomaksen sanoin " Istna Tiikerin vaatteissa"

Iko, oma pieni muutinpoikaseni :)

Ikrulla on jotenkin tuttu ilme. Jenni H. varmaan tunnistaa, kenen itsevarmuudella tässä(kin) kuvassa istuskellaan ;)

Tiikeri kastroitiin (lopultakin) kaksi viikkoa sitten. Poika on toipunut operaatiosta nopeasti ja toivotaan, että ajan myötä myös sen käytös varsinkin narttujen juoksuaikoina rauhoittuisi, edes vähän ;) Myös Milou ja Wimma ovat jo lähes leikkausjonossa nekin, miksi tehdä elämästään vaikeampaa, kun tuskin näitä kahta tullaan kuitenkaan ikinä jalostukseen käyttämään... Miloua ehkä tekisi tosin mieli käyttää joskus, mutta vältynpähän kiusaukselta kun se ei kuitenkaan puhdasrotuinen siperialainen ole :P (Vaikka täytyyhän laumassa kyllä aina yksi Milou-Maggis olla.. ongelma onkin se, että mihin ne loput yhdeksän laitettaisiin? Vapaaehtoisia?)

Jyväskylän tuliaisina Pate onnistui saamaan itselleen kennelyskän, ja senhän arvaa, mitä siitä seurasi. Tällä hetkellä olisi helpompi luetella ne koirat, jotka eivät yski.... Paten tauti alkoi rajusti puolen vuorokauden mittaisella oksentelulla, aina kun se yskäisi, lensi myös oksennus. Muilla koirilla yskiminen on onneksi ollut lievempää eikä oksentelua ole juuri esiintynyt. Toistaiseksi myös pennut ovat säästyneet virukselta ja pidetään sormia ristissä, että säästyisivät jatkossakin. Reilu viikko sitten oireilemaan alkanut Pate on nyt jo vähentänyt yskimistä ja on omasta mielestään jo täysin kunnossa. Energiaa pursuavan kelpien (voitteko kuvitella, meidän rauhallinen Pate!!) sairaslomalla pitäminen vain on omistajalle hivenen hermoja raastavaa... Huskeillakin siis on nyt meneillään pakollinen treenitauko, olosuhteet olisivat kelien puolesta täydelliset (eikä moottorikelkkojakaan ole vielä ollut haitaksi asti liikenteessä)  mutta minkäs teet. Harmittaahan se vietävästi, ja sen voin sanoa, että eipä tarvitse miettiä kahta kertaa, lähdenkö vielä sisänäyttelyihin vai en.  Tällä hetkellä eniten jännittää Aksun tilanne. Sehän toipui syksyn mittaan EBP-diagnoosista huolimatta oireettomaksi eikä kortisoniakaan ole enää pariin kuukauteen tarvittu ollenkaan. Nyt kuitenkin se aloitti köhimisen ensimmäisten joukossa ja pelottaa jo valmiiksi, joudutaanko taas samaan kortisonikierteeseen, eli uusiiko kesällinen tauti. Mutta pitäkää nyt kaikki meille peukkuja pystyssä ja toivotaan, että Aksu palautuu kennelyskästä samaan tahtiin kuin muutkin. Jos niin ei käy, olo on kyllä kuin vietäisiin lapselta tikkari suusta - juuri kun olen saanut sen takaisin treeneihin mukaan, taas tulee jokin, mikä pakottaa jättämään koiran kotiin. Mutta ei ajatella vielä sitä pahinta vaihtoehtoa...

Ehkä ensi kerralla jo iloisempia uutisia?

Pate pääsi pitkästä aikaa kaupunkiin viikonloppuna, kun kävimme pyörähtämässä Jyväskylässä kelpieden erikoisnäyttelyssä. Etukäteen vähän jännitti, miten poika suhtautuu näyttelyn vilinään, kun erkkari pidettiin Paviljongissa kv-näyttelyn yhteydessä, mutta eihän tuo pahemmin ihmetellyt. Tuliaisina australialaistuomari Joe Daidonelta oli NUO ERI/3., mihin olimme sinällään ihan tyytyväisiä; varsinkin, kun tuomari vaikutti etsivän vähän eri tyyppistä koiraa kuin Pate on. (ehkä myös esittäjä voisi harjoitella koiran parhaiden puolien korostamista vähän enemmän..)

Reissussa tavattiin paljon vanhoja tuttuja ja jokunen uusi, kiitokset kaikille mukavasta viikonlopusta! Kehien jälkeen saatiin sisarukset kerättyä samaan kuvaan, tosin hallivalaistuksessa kuvien laatu ei ole mikään loistava.

Rapen kanssa Pate näyttää aina vain jatkavan siitä, mihin viimeksi jäätiin - iloisesti leikillä mentiin taas. Hyvin mahtuivat veljekset myös samaan huoneeseen nukkumaan ja aamulla herätessä piti Mirkan kanssa hetken arvailla, kumman koira itse kullakin sängyssä sattui olemaan :)

Kotona odotti vajaa parikymmentä senttiä uutta lunta ja oikea joulumaa lumisine puineen. Eipä käy kateeksi teitä etelässä asuvia, vaikka lyhyemmällä ajomatkalla monesti pääsettekin ;)

Aika on päässyt vierähtämään luvattoman nopeasti sitten edellisen päivityksen. Kokkolan toko jäi Paten kanssa käymättä, koska onnistuin lähtöä edeltävänä päivänä sairastumaan itse... mutta paremmalla onnella sitten myöhemmin talvella. Seuraava koitos Pötkiksen kanssa onkin sitten kelpieiden erikoisnäyttely Jyväskylässä 22.11. Sinne lähdemme lähinnä suurella innolla tapaamaan tuttuja ja sukulaiskoiria, menestyksestä nyt ei niin väliä.

Meillä on muuten lunta!! Reellä päästiin ajamaan ennätyksellisen aikaisin, jo 6. lokakuuta. Voisihan tuota toki vähän enemmänkin olla, mutta ajankohtaan nähden olemme enemmän kuin tyytyväisiä, niin kuski kuin koiratkin. Metsäteitä pitkin pystyy ajelemaan jo aivan mukavasti kuuden koiran porukalla. Sekä Aksu että Milou ovat parantuneet yli odotusten, ja mukana treenissä taas. Milou juoksee jo täysillä ja isosta haavasta on enää muistona pieni karvaton laikku kyljessä. Aksu on saanut kortisonin lisäksi parin viikon välein Axilur-matolääkkeet, ja yskiminen on loppunut täysin. Vajaan pari viikkoa se oli jo kokonaan ilman lääkkeitä, mutta nyt näyttää että joudumme sittenkin palaamaan takaisin pieneen, päivittäiseen kortisoniannokseen. Treenimäärään nähden koirat juoksevat valtavan hyvin, intoa olisi paljon enempäänkin. Flamja on raivannut itselleen paikan ykkösjohtajana, varsinkin Aksun poissa ollessa. Tyttö oppii nopeasti ja täyskäännöksetkin alkavat pikkuhiljaa sujua. Myös Tiikeri on kunnostautunut johtajan paikalla, nyt mennään vielä sen verran lyhyttä lenkkiä että sekin on pysynyt hyvin mukana. Järkyttävää kyllä, myös Tiikeri on tosiaan aivan kelpo johtaja. Kuka lie opettanut sille suuntia ja takaisin kääntymisiä, en minä ainakaan, mutta aivan hyvin näyttäisi toimivan ;) Siren ja Shilo jatkavat toki silti luottojohtajina, varsinkin tähän aikaan talvesta kun lumiankkuri ei todellakaan pidä vielä kunnolla, on kokenut kärkikoira kullan arvoinen.

Ipanaosasto kasvaa ja kaunistuu. Koko lauma on vielä toistaiseksi kotona, mikä ei tyytyväistä kasvattajaa sinänsä haittaa ollenkaan. Pennut ovat reippaita ja rohkeita, tutustelleet metsään, autossa matkustamiseen ja lauman aikuisiin koiriin vähitellen.

DNA-testituloksetkin tulivat viime viikolla, ja varmistivat jo pentujen ulkomuodostakin päätellyn asian; Tiikeri todellakin on niiden isä aivan kuin oletimmekin. Nyt sitten lähettelemään papereita Kennelliittoon...