Aika on päässyt vierähtämään luvattoman nopeasti sitten edellisen päivityksen. Kokkolan toko jäi Paten kanssa käymättä, koska onnistuin lähtöä edeltävänä päivänä sairastumaan itse... mutta paremmalla onnella sitten myöhemmin talvella. Seuraava koitos Pötkiksen kanssa onkin sitten kelpieiden erikoisnäyttely Jyväskylässä 22.11. Sinne lähdemme lähinnä suurella innolla tapaamaan tuttuja ja sukulaiskoiria, menestyksestä nyt ei niin väliä.

Meillä on muuten lunta!! Reellä päästiin ajamaan ennätyksellisen aikaisin, jo 6. lokakuuta. Voisihan tuota toki vähän enemmänkin olla, mutta ajankohtaan nähden olemme enemmän kuin tyytyväisiä, niin kuski kuin koiratkin. Metsäteitä pitkin pystyy ajelemaan jo aivan mukavasti kuuden koiran porukalla. Sekä Aksu että Milou ovat parantuneet yli odotusten, ja mukana treenissä taas. Milou juoksee jo täysillä ja isosta haavasta on enää muistona pieni karvaton laikku kyljessä. Aksu on saanut kortisonin lisäksi parin viikon välein Axilur-matolääkkeet, ja yskiminen on loppunut täysin. Vajaan pari viikkoa se oli jo kokonaan ilman lääkkeitä, mutta nyt näyttää että joudumme sittenkin palaamaan takaisin pieneen, päivittäiseen kortisoniannokseen. Treenimäärään nähden koirat juoksevat valtavan hyvin, intoa olisi paljon enempäänkin. Flamja on raivannut itselleen paikan ykkösjohtajana, varsinkin Aksun poissa ollessa. Tyttö oppii nopeasti ja täyskäännöksetkin alkavat pikkuhiljaa sujua. Myös Tiikeri on kunnostautunut johtajan paikalla, nyt mennään vielä sen verran lyhyttä lenkkiä että sekin on pysynyt hyvin mukana. Järkyttävää kyllä, myös Tiikeri on tosiaan aivan kelpo johtaja. Kuka lie opettanut sille suuntia ja takaisin kääntymisiä, en minä ainakaan, mutta aivan hyvin näyttäisi toimivan ;) Siren ja Shilo jatkavat toki silti luottojohtajina, varsinkin tähän aikaan talvesta kun lumiankkuri ei todellakaan pidä vielä kunnolla, on kokenut kärkikoira kullan arvoinen.

Ipanaosasto kasvaa ja kaunistuu. Koko lauma on vielä toistaiseksi kotona, mikä ei tyytyväistä kasvattajaa sinänsä haittaa ollenkaan. Pennut ovat reippaita ja rohkeita, tutustelleet metsään, autossa matkustamiseen ja lauman aikuisiin koiriin vähitellen.

DNA-testituloksetkin tulivat viime viikolla, ja varmistivat jo pentujen ulkomuodostakin päätellyn asian; Tiikeri todellakin on niiden isä aivan kuin oletimmekin. Nyt sitten lähettelemään papereita Kennelliittoon...

Aloitetaan kuitenkin niistä hyvistä. Viime viikonloppuna siperianhuskien erikoisnäyttelyssä tulokset olivat omien koirieni kohdalla paljon enemmän kuin odotin; brittiläisen kasvattaja-tuomarin arvostelemana sekä Kenna, Frigga että Flamja saivat kaikki kolme eri:n, mukavat arvostelut (jotka tosin ovat miltei sanasta sanaan toistensa kopioita vaikka koirat ovatkin keskenään erilaisia) ja Kenna sekä Flamja sijoittuivat molemmat omissa luokissaan (nuoret ja käyttöluokka) toisiksi!  Viikonloppu oli muutenkin oikein mukava, kiitokset siitä kaikille mukana olleille :)

Pennut kasvavat edelleen, nyt vauhtia riittää jo siinä määrin ettei meinaa enää kamera pysyä perässä. Kaikille neljälle on nyt kodit; Indigo ja Ikru jäävät tänne Piilopoluille, Idefix muuttaa Kittilään ja Istnix, nykyisin Niksi, jää tuohon melkein naapuriin Elinan lauman jatkoksi.

Idefix

Indigo

Istnix

Ikru

Seisomakuvien ottaminen tämän ikäisistä pennuista on melko toivotonta, mutta tässä nyt sentään jotain mitä saatiin aikaiseksi... ;) Myös Nokin kolme pikkuista jaksavat ja kasvavat oikein mukavasti. Tässä kuvaterveisiä järven toiselta puolen:

Pieni Nokipoika :)

Toinen Nokipoika

Ja tässä vielä tyttönen.

Miloun haava paranee kovaa vauhtia, toiveita on saada se sulkeutumaan lähimmän viikon aikana. Matka kämmenen kokoisesta avohaavasta kymmenen sentin kolikon kokoiseksi on sujunut paljon nopeammin kuin uskalsin kuvitellakaan, ja hyvä niin. Isoa valkoista poikaa onkin syystreeneissä kyllä jo kaivattu! Milou itse on tosin kyllä ottanut toipilasajastaan kaiken irti, ja nauttinut sisällä olemisesta täysin siemauksin.

Pate puolestaan on osallistumassa viikon kuluttua seuraavaan tokokokeeseensa Kokkolassa. Treenailtu on viime aikoina vähän, mutta kenties sitäkin huolellisemmin? Hyvältä näyttää, jos vain ei tarvitse kaatosateessa tokoilla ;)

Ja sitten loppuun se huono uutinen. Aksulla todettiin parisen viikkoa sitten EBP eli eosinofiilinen keuhkosairaus. Diagnoosiin päädyttiin sinnikkään yskän jälkeen, joka ei käytännössä vastannut antibioottihoitoon lainkaan. Nyt poika on treenissä sivussa, kenties lopun elämäänsä. Tällä hetkellä mennään vielä viikko korkealla kortisoniannoksella, ja sen jälkeen katsotaan, pystytäänkö annosta pienentämään ja jos voidaan, niin kuinka paljon. Jatkuvalla kortisonilla olevan koiran kanssahan nyt ei ilmiselvästi kilpailuihin ole enää mitään asiaa, mutta kun nyt saataisiin edes Aksu takaisin treeniin mukaan nuorempiaan opettamaan. Menetys omalle valjakolleni on valtava, Aksun veroista johtajaa tuskin tulee toista ihan heti, jos koskaan. Mutta yritetään nyt vielä pitää peukkuja pystyssä ja toivoa parasta...

Vauhtia ja vilinää alkaa taas riittää Piilopoluilla. Istnan ipanat kasvavat kovaa vauhtia ja oppivat päivä päivältä uusia taitoja. Nyt osataan jo leikkiä ja murista ja heiluttaa häntää sekä tutkitaan suurella innolla uusia paikkoja. Pikkuiset ovatkin viime päivinä ajoittain laajentaneet reviiriään myös alakertaan. Mutta edelleen väsyn iskiessä kiivetään mielellään tuttuun syliin nukkumaan. 

Ipanat, ikää kokonaista kolme viikkoa. Vasemmalta Istnix, Ikru, Idefix ja Indigo.

Idefix

Ikru

Indigo on oikea nallekarhu

Ja Istnix on aivan kuin äitinsä, tietää jo pienestä asti, kuinka poseerata valokuvissa :)

..ovat Istnan pikkuiset verrattuna Nokin pentusiin. Viime yön aikana Noki synnytti kaksi poikaa ja yhden tyttösen, kaikki erisävyisiä harmahtavia kuten Nokikin. Emo ja pennut voivat oikein hyvin ja taitavat kaikki jäädä kotiin kasvattamaan Ellulle omaa valjakkoa :)

Istnan nelikko kasvaa oikein mukavaa tahtia, ovat pulskia ja pyöreitä niin kuin vain viikon ikäisen pennun kuuluukin olla. Ohessa viralliset 1-viikkoisvalokuvat:

Istnix

Ikru

Idefix

Indigo

Indigo - voiko olla olemassa mitään söpömpää??

Treenirintamalta huonoja uutisia; Aksu on parhaillaan kolmatta viikkoa antibioottikuurilla pitkällisen yskän ja keuhkotulehduksen takia. Ikäänkuin tässä ei olisi tarpeeksi, juoksi Milou keskiviikkoiltana aidantolppaan (!!) ja yhteentörmäyksen seurauksena onnistui jättämään tolppaan noin 5 x 7 cm palan ihoa keskeltä kylkeään. Siinä on nyt siis iso avohaava, jonka paraneminen kestää ainakin viikkoja, ellei pidempäänkin. Poika pääsi asumaan sisälle ja sai kunnon paketin rintakehänsä ympärille, jota se tosin koettaa antaumuksella tuhota ja minä puolestaan kiinnittää. Antibiootit saatiin toki myös ja nyt vain toivotaan, että paraneminen lähtee kunnolla käyntiin.

Idefix, eniten Tiikerin näköinen poika.

Indigo, hopeanharmaa poika.

Istnix, ruskeanharmaa tyttö

Ikru, kaikkein laajamerkkisin tyttö.

Näillä näkymin Ikru ja Indigo olisivat jäämässä kotiin, Idefix matkaa parin kuukauden kuluttua Kittilään ja pikku-Istnix... no, mikäli jollain blogin lukijoista olisi pienen, reippaan huskyn paikka auki sydämessä, niin täällä saattaisi olla yksi sitä tyhjää tilaa täyttämään. Tai ainakin neuvotteluja aiheesta voidaan käydä ;)

Pikkuiset kasvavat hyvin ollen pieniä ja pyöreitä ja tyytyväisiä. Istnalla välillä meinaa maito ehtyä, mutta ruoan muuttaminen liemimäiseksi sekä jakaminen useisiin pieniin annoksiin päivän mittaan on auttanut.

Isommille huskeille koittanee onnenpäivät viikonloppuna - syystreenit aloitaan viimein, mikäli vain lämpötila sen sallii. Porukka onkin jo tarhassa kuin tulisilla hiilillä sitä odottaessa ;)

Pate on yrittänyt urheasti kesän mittaan opettaa minulle agilitya. Usein on tarvittu myös treeniryhmämme vetäjä Henkka pitämään ohjaaja järjestyksessä (eikä se aina siltikään onnistu, jos ohjaaja on kuupo niin ohjaaja on kuupo). Mutta edistystäkin vähitellen tapahtuu - siinä, missä alkukesästä yleensä päästiin noin kaksi estettä ennen kuin meno tökkäsi, eilen jo mentiin kokonaista kuusi heti ekalla yrityksellä :D Kyllä se tästä, jonain päivänä... Toko sen sijaan sujuu nyt pitkästä aikaa oikein hyvin. Seuraamista on harjoiteltu huolella koko kesä ja on valtavan palkitsevaa nähdä, että nyt se lopultakin alkaa näyttää siltä miltä pitää. Paten ollessa oikeassa vireessä paikallakäännökset, liikkeelle lähdöt ja askelsiirtymät ovat oikein näppärät. Seuraava haaste onkin sitten saada vire ja tekninen osaaminen myös pidempään pätkään. Luulen tosin, että nyt, kun tämä pohja alkaa lopultakin olla kunnossa, matkan pidentäminen ei tuota hirveästi ongelmia (no, saahan sitä kuvitella ainakin...). Tarkoituksena olisi käydä vielä ainakin yhdessä avo-kokeessa ennen talvikautta.