... ja lähtölaskenta siihen alkoi tänään. Noki (Jedeye Noki of Manitou) on nyt onnistuneesti astutettu Tullatuulen Urpolla. Nuoripari täydentää toisiaan erinomaisesti ja tulevien pentujen sukutaulussa yhdistyvät useat minulle tärkeät, hienot rekikoirat. Urpo on tiukasti linjattu isäänsä Alaskan's Nicolaos of Anadyriin eli Alexiin, joka on Frekingien vanha kilpajohtaja ja huippuperiyttäjä. Alex on jättänyt USAssa vakuuttavaa jälkeläisnäyttöä ja periyttänyt vahvasti johtajakoiraominaisuuksiaan. Kun Nokin oma isä on vielä Frekingien toinen kilpajohtaja, Naoki of Jedeye, jonka kisasaavutuksiin lukeutuu mm. Beargreasen voitto v. 2004 ja Yukon Quest 2005, toivon ja uskon tällä yhdistelmällä olevan rodulle melkoisesti annettavaa. Itse asiassa kysyessäni Jenniferiltä mitä mieltä hän olisi tästä yhdistelmästä, hän totesi heidän itsensäkin suunnitelleen pitkälti samanlaista Nokin siskolle Karhulle.

Molemmat vanhemmat on silmätarkastettu terveeksi, muitakaan terveysongelmia ei lähisuvusta tiedetä. Noki on käynyt kerran näyttelyssä saaden H:n, Urpoa ei kehissä olla vielä ainakaan nähty. Noki juoksee valjakossa pääasiassa vauhtiparissa johtajien takana, on kauniisti liikkuva, kevyt ja nopea narttu. Siihen toivoisin lisää kovuutta, mitä ainakaan kuulemani perusteella Urposta puolestaan ei puutu. Urpo juoksee pääasiassa pyöräparissa kokonsa vuoksi ja on rehti ja ahkera työntekijä.

Pentue syntyy ja sen kasvattaa Nokin oikea omistaja Elina Laakkonen. Suurin osa pennuista jäänee Elinan hyvään hoiviin kasvattamaan hänelle omaa valjakkoa - todennäköisesti näitä naperoita tullaan myös Piilopoluilla tapaamaan toisinaan :)

Ja niin... nyt sitten ei auta kuin pitää peukkuja ja varpaita pystyssä ja odottaa...

Kuvia luvassa myöhemmin!

Tänään käytiin Paten kanssa ihastelemassa lampaita Muojärven rannalla. Minua etukäteen melkoisesti epäilytti, mahtaako koira ymmärtää niiden päälle tuon taivaallista, mutta kyllähän se jotain käsitti. Lampailla oli useamman hehtaarin aitaus, 27 karitsaa ja kolme aikuista uuhta löydettiin onneksi vaivatta jo aitauksen etukulmasta. Pate lähestyi lampaita hyvin rauhallisesti ja saikin ilmeisesti karitsoiden luottamuksen heti puolelleen kun kävi nuolemassa niiden naamat ;) Lampaat eivät olleet ennen nähneet koiraa, eivätkä siis käsittäneet pelätä sitä ollenkaan. Niinpä kaikki osapuolet saivatkin rauhassa totutella toisiinsa. Melko pian Pate lähti aina kiertämään lauman vastakkaiselle puolelle ja hyvin mielellään piti lampaat pienessä sievässä mytyssä meidän välillä. Korvatkin toimi oikein hyvin ja malttoi pysyä paikallaan kun käskin. Saatiin jopa siirrettyäkin lampaita pusikosta vähän aukeammalle, mutta ajaminen ei vielä oikein onnistunut Paten aina vain kiertäessä lampaiden eteen kun ne alkoivat liikkua. No, saadaan kuulemma mennä aitaukseen toisenkin kerran niin ehkäpä tässä vielä opitaan ;) Ohjaajalla vain ei ole oikeastaan mitään hajua, miten tässä pitäisi nyt lähteä etenemään. Ja jos Pate tästä vielä kehittyy, niin päästään kaveriksi siirtämään laumaa laidunlohkolta toiselle.

Pari videopätkää:

http://s239.photobucket.com/albums/ff120/istna/videot/?action=view&current=patejalampaat1_0001.flv

http://s239.photobucket.com/albums/ff120/istna/videot/?action=view&current=patejalampaat2.flv

Milou onnistui törmäämään johonkin tiistai-iltana pihalla juostessaan, seurauksena oli pieni haava oikeassa takajalassa polven yläpuolella. Vein sen keskiviikkoaamuna lääkärille näytille ja poika palasi kotiin tikki jalassa, pönttö päässä ja antibiootit takataskussa. Nyt olisikin sitten edessä kahden viikon sairasloma sisäkoirana... Sankari itse tuntuu nauttivan olostaan täysin siemauksin; sen mielestä on epäilemättä varsin kannattavaa teloa itsensä silleen sopivasti, että varmasti pääsee sisälle mutta ei kuitenkaan ole kipeä. Muovikauluri hajosi palasiksi jo ensimmäisenä iltana mutta onneksi Milou ei vaikuta kiinnostuneelta haavaa nuolemaan. Kuvittelisin kyllä, ettei sillä ole mitään kiirettä saada tikkiä pois jalastaan, jos se kerran on ehtona sisäelämälle ;)

Koska nuorella huskypojalla tunnetusti sitä energiaa on aivan riittämiin, on tässä sairaspäivien iloksi pitänyt kehitellä kaikenlaista aivojumppaa. Saapa nähdä, mitä kaikkea tästä huligaanista näiden kahden viikon aikana vielä kehkeytyy.

Ei edes joka kerta. Tänään avoimesta luokasta Paten kanssa pistesaaliina 132 p ja kolmostulos. Sijoituttiin silti kolmanneksi kun ei niillä muillakaan mitenkään hyvin mennyt ;)

Pisterivi näyttää tältä:

Paikallaolo 0

Seuraaminen 6

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulo 7

Liikkeestä seisominen 10

Noutaminen 8

Kauko-ohjaus 6

Estehyppy 8

Kokonaisvaikutus 9

yht. 132/200, sij. 3/5

Ja tässä niitä linkkejä videoihin: Paikallaolo ja seuraaminen puuttuvat, ei siksi että ne mene huonosti vaan siksi että kuvaushenkilö unohti laittaa kameran päälle....

Liikkeestä maahanmeno + luoksetulo:

http://www.youtube.com/watch?v=TEdrdD4FUPo

Liikkeestä seisominen (jonka lopussa Pate avuliaasti tuo minulle selästäni irronneen vetisen numerolapun):

http://www.youtube.com/watch?v=4Q1CUWI-yv0

Nouto:

http://www.youtube.com/watch?v=Wr1eeBjxrY8

Kaukokäskyt, joissa ohjaaja antaa ehkä hivenen voimakkaat vartaloavut...

http://www.youtube.com/watch?v=fbwtRo9bMBc

Hyppy:

http://www.youtube.com/watch?v=CFOmIUNh8wc

Ja sitten koottuihin selityksiin ;) Kesken paikallaolon alkoi sataa kuin saavista kaataen, Pate oli noin minuutin maassa ja nousi sitten lähtien hiippailemaan kohti piiloa. Paikallaolossa ei pysynyt yksikään tämän luokan koira, ennen Patea jo kaksi muuta oli ehtinyt lähteä.

Yksilöliikkeissä Paten vuoro oli ensimmäisenä, ja epäonnistuneen paikallaolon jälkeen - Pate oli todellakin varsin surkean näköinen kun tulin piilosta sitä hakemaan - oli aika hankala löytää siitä iloista fiilistä uudelleen. Seuraaminen oli aivan kamalaa, ja jossain puolivälin kieppeillä totesin, että antaa nyt mennä vaan kun eipä tässä ole enää mitään menetettävää ja innostin Paten takaisin mukaan liikkeeseen. Siitä sitten romahti nuo pisteet, mutta olen tyytyväinen siihen, että olin koiran tukena ja autoin sen hankalasta tilanteesta pois. Loput liikkeet olivatkin sitten jo ihan kelvollisia, paitsi muutamia tuplakäskyjä tarvittiin niin luoksetulossa kuin kauko-ohjauksessakin.

Täytyy tunnustaa, että tiettyihin osiin olen tässä kokeessa jopa tyytyväisempi kuin siinä edellisessä, pisteiltään paljon paremmassa kokeessa. Paikallaolon nolla oli harmi, samoin seuraamisen epäonnistuminen, mutta sellaista se on. Nyt on ainakin päivitetty vikalista, saatu lisäpuhtia ja -ideoita treenaamiseen ja lähdetään hyvillä mielin tästä eteenpäin.

Videoita kokeesta on tulossa, kunhan tämä meidän supernopea laajakaistamme saa ne joskus maailmassa siirrettyä verkkoon asti.

Niin ja jotain positiivistakin sentään; agilityssa meillä menee hyvin. Toki ohjaaja on tässä(kin) lajissa aika uuno, mutta meillä on nyt ainakin pätevä ohjaaja (kiitoksia vaan Henkalle ;) joka ehkä pystyy tekemään tällaisesta tumpelostakin Patelle kelvollisen kartturin radalle. Paten ohjaaminen on tällä hetkellä vielä aika haasteellista, kun samaan aikaan pitäisi olla kannustava, varma, rauhallinen ja hyvä tsemppari (ja sitten vielä liikkuakin siellä esteiden seassa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan), mutta ne pienet välähdykset kun olemme saaneet palaset loksahtamaan kohdalleen lupaavat hyvää.

Myös metsäjälkeä on tehty naksutellen ja Pate jäljestää jo aika mukavasti sekä merkkaa esineet, vaikkei ihan vielä osaakaan ilmaista kunnolla. Jäljillä on ollut pituutta tällä hetkellä 50-150 m ja ikää 10-40 min.

Lisää kuvia tulossa kotisivujen kuvagalleriaan lähipäivien aikana. Hieno reissu hyvässä seurassa. Nyt ollaan jo kotona ja pitäisi kai aloittaa pikkuhiljaa paluu takaisin arkeen. Mutta hetken vielä katselen näitä kuvia - sitten menen huskytarhaan kopin katolle istumaan ja nautin viimeisistä lomatunnelmista.