Siinä tämä kisakausi noin ytimekkäästi kiteytettynä. Ylpeänä voin todeta, että nyt on jokaisella tälle talvelle kisatreenissä mukana olleella siperialaisella ykköstulos kilpailukokeesta.

Tämän viikonlopun SM-kisoissa Kemijärven Raajärvellä ehti elämä käydä jännittäväksi jo ennen lähtöä, mutta aloitetaanpa tarina alusta. Minähän päätin torstain treenin perusteella, että Kenna saa lähteä juoksemaan ensimmäisen keskipitkän matkan kilpailunsa, pohdittuani pitkään sen ja Nokin välillä. Perjantain ilmoittautumisessa Kennan nimi puuttui sirulistasta - ei hätää, äkkiähän sen sinne kirjoittaa. Ja kaikki ok. Muutama tunti myöhemmin toimitsija tulee nykimään hihasta ja kysymään, että eikös se Kenna ole liian nuori osallistumaan, jos se lokakuussa 2007 on syntynyt. Tässä vaiheessa iski pienimuotoinen paniikki ymmärtäessäni, että näin tosiaan on - olin unohtanut tyystin että keskipitkille matkoille koiran tulee olla 18 kuukautta täyttänyt, eikä 15 kuukautta, niin kuin sprintissä. No, mitä tehdään? Lähdenkö suoraan viidellä koiralla? Onneksi oltiin kuitenkin vain sen vajaan parinsadan kilometrin päässä kotoa ja tuttavia oli tulossa aamulla lähtöä katsomaan. Pikainen puhelu kotiin ja Heidin vanhemmille, jos vain suostuisitte ottamaan yhden ylimääräisen huskyn kotoa kyytiin - ja Nokin kuljetus kisapaikalle oli järjestetty. Sitten aamulla vain jännitimme, ehtiikö Noki ajoissa paikalle; hyvin kävi ja jo melkein pari tuntia ennen lähtöä hivenen hämillään oleva pieni harmaa koira löysi oman laumansa :)

Eli tänä viikonloppuna keskipitkän matkan SM-kisoissa kokoonpanona oli lopulta Flamja, Aksu, Noki, Ruu, Fenris ja Wimma. Ruu sippasi täysin lauantain osuudella ensimmäisen 30 kilometrin jälkeen, joten jätin sen tältä päivältä pois ja lähdin vain viidellä koiralla matkaan. Ura oli tänään paljon paremmassa kunnossa kuin eilen ja koiratkin kulkivat tasaisen varmalla, tutulla rytmillä, mihin olin enemmän kuin tyytyväinen. Viikonlopun tähdiksi nostaisin Flamjan ja Wimman, joista ensin mainittu piti hyvää vauhtia johdossa eikä ylipäätäänkään ikinä halua antaa periksi; ja toisena mainittu isosta koostaan huolimatta painoi sekä lauantain että sunnuntain väsymättömänä pyöräkoirana. Lauantain uralla melko moni isompi koira tuli rekipussissa maaliin, mutta Wimmalla ei nähtävästi tuntunut missään.

Kuva tämän päivän lähdöstä. Heidi ja äiti vahtimassa koiria.

Heidi ajoi ensimmäisen kilpailunsa neljän koiran sprintissä valjakolla Shilo, Köpi, Iso-Noki ja Milou. Koirista ainoastaan Shilo on kilpaillut aiemmin. Heidi sijoittui oikein mukavasti 18. ja tuntui olevan hyvin tyytyväinen koiriin; ja myös koirat kuskiin, eli tästä on hyvä jatkaa!

Heidin valjakko tulossa maaliin sunnuntaina.

Kiitokset Heidille vanhempineen, Henkalle ja Urholle sekä omille vanhemmille seurasta, avusta ja kannustuksesta!