Aksu on nyt barffaillut elokuun alusta saakka. Juossut kaikki treenilenkit ilman moitteen sijaa eikä yskää näy edelleenkään! Voihan se toki olla aivan mahdollista että ruokinnalla ei ole asiassa varsinaisesti merkitystä, mutta tämä on jo liian hyvää ollakseen totta. Pessimisti-minä sanoo ilkeästi, että odotahan vaan, nyt kun kerroin ääneen hyvistä uutisista, koira alkaa yskiä viimeistään ensi viikolla. No, jospa nyt ei kuitenkaan...

Koska olen nyt aivan ihastunut näiden kasvissoseiden ja erilaisten lihojen kanssa värkkäämiseen, siirsin Istnan (jolla siis on ollut allergiaongelmia) ja Patenkin barffailemaan. Samallahan se menee kolme kuin yksikin...

Meillä oli talvi. Sitten ei ollut, sitten taas oli. Ja sitten ei. Ja nyt olemme vaiheessa, jossa ulkona on ihanat -5 pakkasta, mutta vain kevyt lumihuntu peittää maan. Jossain välissä ehdimme Heidin kanssa jopa ajamaan reellä muutaman päivän, mutta sitten lämpötila hyppäsi taas liikaa plussan puolelle. Tämä viikko onkin mennyt jälleen koirien vetäessä autoa... Hyvin tuntuvat koirat työskentelevän, odotan kovasti että saan ykkösporukan reen eteen ja pääsen viemään niitä vähän pidemmälle lenkille.Sittenpä sen taas näkee, onko syyskausi tehty hyvää vai huonoa työtä - hauskaa on ainakin ollut, itsekin arvostaa noita hetkiä aivan eri tavalla nykyään kun saa keskittyä vain ja ainoastaan koiriin ja unohtaa muun maailman olemassaolon. Ja ketä siihen ykkösporukkaan tulee sitten? Tällä hetkellä olen suunnitellut Wimmaa, Miloua, Fenristä, Kennaa, Friggaa, Flamjaa, Aksua ja Sireniä. Näistä kahdeksasta seitsemän menee johdossa,  joten sitä ongelmaa ei ainakaan pitäisi tälle talvelle näkyä ;) Kunhan nyt vain kaikki pysyisivät terveinä...