Eikä mitenkään virtuaalisesti, vaan ihan oikeasti. Viime viikot on pakattu ja purettu, siivottu ja rakennettu. Koppi, tolppa, tarhanseinä kerrallaan. Koirat ovat muuttaneet sitä mukaa kun on saatu valmista - tällä hetkellä puolet on jo uudessa osoitteessa, loppujen hämmästellessä vanhassa kodissa, että mihis täältä porukka on hävinnyt. Jospa jo viikonloppuna koittaisi se suuri päivä, kun koko joukko on lopultakin jälleen koossa. Tätä on jo niin monta vuotta odotettu...Lopultakin, me ihan kaikki samassa pihassa!

Koirat ovat ottaneet uuden asuinpaikan yllättävän tyynesti vastaan ja vaikuttaisivat ainakin toistaiseksi sopeutuvan ongelmitta. Tosin tässä kohtaa on tunnustettava, että ne kiltit ja helpot ovat tällä hetkellä uudessa kodissa ja ne -hmm- toiset vielä vanhoissa tarhoissaan... Talvella pääsemme pihasta valjakolla, vajaan sadan metrin päässä menee kelkkareitti. Nyt syksyllä ja alkutalvesta siirrän koiria autolla parisen kilometriä eteenpäin, siellä sitä tuttua metsätietä riittää aivan meidän tarpeisiin :) Hyvin alkanut syystreenaus on suureksi harmiksemme ollut tauolla tämän muuttohässäkän ajan, ei ole pienen vauvan ja tämän koiralauman perushoidon jälkeen ylimääräistä energiaa eikä aikaakaan viime viikkoina ollut. Mutta eiköhän me jo ensi viikolla taas päästä jatkamaan ja epäilemättä sitäkin innokkaampina - ja uusien naapureiden iloksi- myös äänekkäämpinä ;)

Viiru voi olosuhteisiin nähden erinomaisesti. Kipukohtauksia ei ole tullut lisää, se syö ja leikkii ja lenkkeilee aivan kuten aina ennenkin. On hyvin jästipäinen ja topakka, rakas vanhapiika. Se on viettänyt päivisin muutamia tunteja tarhassa Vitin ja Aksun kanssa ja näyttäisi viihtyvän. Kopin terassilta on nähtävästi hyvä tarkkailla maailmaa kun on kavereitakin vierellä :)