Istna on torstai-illasta saakka ollut hyvin levoton, läähätellyt ja tehnyt pesää ja halunnut vähintään tunnin välein ulos. Eilen illalla näkyi jo pieniä supistuksia vatsan muuttuessa kovaksi, ja Issukin oli aivan selvästi kipeä. Arvelimme jo, että kyllä ne pennut viimeistään yöllä syntyy, mutta eikö mitä. Hermoheikko, vain muutaman tunnin unilla edeltävät pari yötä sinnitellyt omistaja soittaa sitten tänä aamuna tutulle, päivystävälle eläinlääkärille (no, tarkkaan ottaen työkaverille), että mitä ihmettä tässä pitäisi nyt tehdä. Lääkäri koettaa rauhoitella, mutta lupaa kuitenkin tutkia Issun vielä. Ultrassa vilisee pentuja. Sydämet sykkivät oikein topakasti, eli ei siis mitään hätää vielä. Hoito-ohjeeksi omistaja saa käskyn mennä nukkumaan ja päästää koiran synnyttämään sinne, minne se haluaa - eli omaan koppiinsa. Niinpä Istna nyt tekee olosuhteisiin nähden tyytyväisenä pesää omassa tarhassaan ja minä kaivaudun parin minuutin päästä peiton alle.

Eipä ole heikkohermoisten hommaa tämä koirankasvatus ;)