Uskomatonta, mutta nyt on jo maaliskuu! Voidaanko sopia, että talvi jatkuisi vielä ainakin huhtikuun loppuun? Tai vaikka toukokuulle?

Tällä hetkellä olosuhteet ovat meillä mitä parhaimmat. Lunta on juuri tullut kolmisenkymmentä senttiä lisää, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja urat suorastaan kutsuvat ajamaan. OIen onnekas voidessani seurata tuota kutsua ja veikkaanpa, ettei nelijalkaisillakaan ole mitään sitä vastaan...

Talven kuluessa huligaanilaumasta alkaa olla kasvanut ihan oikea valjakko. Ei siis vain joukko koiria, jotka juoksevat reen edessä, vaan tiimi, joka työskentelee yhteen, tukee toinen toistaan tarvittaessa ja antaa parhaansa. Vaikka kilpailulliset saavutukset tällä kaudella jäänevätkin vaisuhkoiksi, eikä kilometrimäärilläkään juuri pääse kerskumaan, olen valtavan tyytyväinen. Kun lähdin Minnesotasta aika tasan viisi vuotta sitten, suurena haaveenani oli edes joskus saada valjakko, joka työskentelisi samalla tavalla yhteen kuin kilpavaljakkoni siellä. Tänään katson noita pörröturkkeja tarhassa ja voin todeta, että minulla on sellainen. Eihän tämä yhtä juhlaa todellakaan aina ole, suurimmaksi osaksi itseasiassa kaukana siitä, mutta joskus on hyvä pysähtyä ja ihan pienen hetken olla ylpeä siitä, mitä saanut aikaan. Jaksaa sitten vähän paremmin nekin päivät, kun tuntuu että mikään ei etene ja koiratkin vain kenkkuilevat huvikseen.

Tälle kaudelle olisi luvassa vielä kaksi kisaa, Kiimingin puhdasrotuisille tarkoitettu neljän koiran sprintti ensi viikon sunnuntaina ja sitten meidän oma luomuksemme, Kuusamo sprint, myös neljällä koiralla, 2. huhtikuuta. Toivottavasti kelejä vielä riittäisi yhteen yön yli retkeen, mutta se jää nähtäväksi. Tervetuloa kaikki kynnelle kykenevät kannustamaan ja osallistumaan Kuusamo Sprintiin, Piilopolun kotisivuilla tarkempaa infoa!