Mitä jäi käteen vuodesta 2008? Paljon uusia kokemuksia, seikkailuja, iloa ja suruakin; vuosi täynnä unelmia, osa toteutuneita, osa vielä jossain pilvilinnoissa; mutta ennen kaikkea uskoa ja rohkeutta siihen, että elämä kyllä kantaa. Jos yksi ovi vedetään nenän edestä kiinni, niin jossain avautuu toinen.

Alkuvuosi kului tiiviisti rekikoiraoppaana työskennellen. Vapaa-ajalla yritin viettää oman huligaanilaumani kanssa niin paljon aikaa kuin mahdollista, mutta näin jälkikäteen ajateltuna sitä olisi pitänyt olla enemmän. Kaikista kuudesta pennusta kasvoi kuitenkin kevään ja syksyn kuluessa oikeita, hyvällä asenteella työskenteleviä rekikoiria.
Toukokuun loppupuolella hyppäsin junaan ja huristelin kohti Lappeenrantaa. Muistan sen epävarman tunteen "mitähän nyt olen tekemässä?" ja pohdinnan, millainen kaveri siellä mahtaa odottaa. Rautatieasemalla minua oli vastassa joukko mustia kelpieitä ja jännitys alkoi vähitellen helpottaa. Illan kuluessa vahvistui käsitys siitä, että tämä pentu sopisi minulle kuin nenä päähän ja niinhän me Paten kanssa seuraavana päivänä aloitimme yhteiselomme pitkällä matkalla kohti pohjoista. Viime vuoden suurin yksittäinen ilon aihe on ehdottomasti ollut Pate, juuri sellainen kuin toivoinkin ja vielä paljon enemmän.

Kesä hujahti työskennellessä, retkeillessä ja kelpien sielunelämää opetellessa. Kesään tuntui mahtuvan vain yksi säätila - satoi toukokuusta lokakuuhun, jolloin sade jossain vaiheessa muuttui kauan odotetuksi lumeksi. Pate oppi juoksemaan valjakon mukana, mutta reessä se ei suostu istumaan edelleenkään. Sellainen ei ole Kelpien arvolle sopivaa ;)

Alkutalvi kului huskien kilpailusuunnitelmia tehden ja treenimatkaa lisäten. Yhden kilpailun, sen kaikkein rankimman eli Longtrailin päätin kuitenkin lopulta jättää pois ja antaa junioreiden vielä vuoden verran kasvaa ja aikuistua sitä varten. Kyllä me vielä tulevinakin vuosina ehditään ;) Vuoden viimeisten kuukausien suurin positiivinen yllättäjä oli Istna, joka määrätietoisesti raivasi itselleen paikan kilpavaljakkooni, ja vielä todennäköisesti johtajaksi Aksun vierelle. Olen itsekin edelleen siitä hieman järkyttynyt, mutta myös valtavan ylpeä. Niin taitaa olla koirakin :)

Talvi jatkunee tästä eteenpäin kisoihin valmistautumisen merkeissä. Ensimmäiset tällä kaudelle ajetaan Lieksassa 24.-25.1., siitä parin viikon kuluttua lähdemme todennäköisesti seuraaviin ja sitten maaliskuun lopulla vielä Kemijärvelle. Paten kanssa tavoitteena on kevään kuluessa saada toko sille mallille, että päästäisiin alokasluokkaan ja mahdollisesti vielä avoimeenkin jossain vaiheessa kuluvaa vuotta. Mutta aika näyttää...