Lauantain maaliintulo, johdossa Flamja ja Frigga-Kerttunen (kuten koko kisan), vauhtiparissa Ruu ja pyöräkoirina Wimma ja Fenris. Perjantaina lähdin kuudella koiralla matkaan mutta lainakoira Anki loukkasi hieman itseään ja jäi siten muilta päiviltä pois.

Jerisjärvellä Muoniossa oli hienot puitteet ja mahtavat urat, enkä varmasti ole kilpailijoista aivan ainut joka on tätä mieltä. Koirat käyttäytyivät fiksusti, söivät ja joivat hyvin koko kolmepäiväisen kilpailun ajan, mistä olin enemmän kuin tyytyväinen. Kaikenlisäksi ne vielä juoksivatkin upeasti, joten mikäs sitten oli hymyssä suin sunnuntaina kotia kohti ajella - minulla on Suomen kolmanneksi nopeimmat siperianhuskyt tänä vuonna :) Vaikka kyseessä olikin vain sprintti, ja kilpailukoetulos jäi kakkoseksi meidän hävitessä reilusti oikeasti sprinttiä varten treenatuille valjakoille, tulen epäilemättä muistamaan sunnuntain lenkin yhtenä hienoimmista. Katselin jalaksilta koirien kevyttä laukkaa, noiden viiden joista kaikki olen itse pienestä saakka kouluttanut, joista neljää olen vastasyntyneenä pidellyt sylissäni, ja olin vain jotenkin niin liikuttunut. Ja ylpeäkin. Mikä etuoikeus on saada elää tällä tavalla! Olla ympäröity ihmisillä, jotka tukevat unelmiani - ja omistaa koirat, joilla ne unelmat voidaan toteuttaa.

Patekin oli mukana virallisen kisamaskotin ominaisuudessa. Se hoiti virkansa pätevästi kuten aina ja keräsi reippaasti valjaita ynnä muita kamppeita aina pyydettäessä. Lumipallopalkalla mitä vaan, on Paten motto talvisin. Pitäisiköhän pakastaa niitä kesää ja harrastuskautta ajatellen :D

Kiitokset Heidille laumoineen matkaseurasta, Minnalle sekä Kaisalle (ja Juhalle!) yösijasta ja kaikesta muusta avusta.

Nyt kohti uusia seikkailuita!