Kennan suureksi harmiksi pentutarha on vähitellen tyhjentynyt. Tällä hetkellä äidilleen pitää seuraa enää Asterix ja Astro, jotka jäävätkin Piilopoluille pysyviksi asukeiksi. Huolimatta siitä, että eivät ole puhdasrotuisia (tai ehkä juuri siksi), näille pojille on kovat odotukset tulevaisuudessa.  Ainakin alku on lupaava, kaverit ovat valtavan reippaita, avoimia ja kontaktihakuisia, muistuttavat ulkonäöltään väriä lukuunottamatta hyvin paljon isäänsä ja luuston vahvuuden perusteella tuskin tulevat jäämään kovin pienikokoisiksi. Myöskin uusien omistajien raportit sisaruksista ovat lupaavia; Ava ja Anatol vahvistavat jatkossa Arjan laumaa Suomussalmella, Amra-Piraija on kietonut Henkan jo aika täysin pikku tassunsa ympärille ja Arod ihmettelee maailmaa Juhan luota Kittilästä käsin.

Iko, Ikru ja Niksi eli Istnix ovat kaikki nyt juosseet muutaman opettelulenkin valjakossa, ja niidenkin osalta näyttää hyvältä. Alkusähellyksen jälkeen jokaisella oli selkeä ajatus, mitä liinoissa on tarkoitus tehdä ja varsinkin Iko tuntui vetävän joka solullaan. Kaikki kolme ovat kohtuu pienikokoisia, ja rakenteellisesti toivoisin varsinkin Ikrulle enemmän jalkavuutta ja linjakkuutta - tällä hetkellä se on lähinnä pieni tappijalkainen pullero! Mutta onneksi hyvin herttainen sellainen :) 

Patenkin kanssa on vähitellen aloiteltu treenejä sekä tokossa että agilityssa. Jälkimmäisessä ohjaaja on edelleen melko kelvoton,  mutta jotain edistystä viime kesään verrattuna sentään vaikuttaisi tapahtuneen - toivoa siis vielä on! Joka tapauksessa ajattelin maksaa kisalisenssin lopultakin tänä vuonna ja lähteä ei-tavoitteellisessa mielessä lähinnä vain opettelemaan kisarutiineja uudelleen. Edellisen kerran olen ollut virallisella agilityradalla aika monta vuotta sitten Viirun kanssa...  Tokopuolella keskitytään nyt pääasiassa paineensietoharjoituksiin. Yritän treeneissä hakea mahdollisimman vaihtelevasti erilaisia Patea paineistavia olosuhteita, auttaa sen ahdistavasta fiiliksestä yli ja sitten palkata jollain megapalkalla. Samalla myös ketjutetaan liikkeitä pidemmiksi pätkiksi ja toivotaan, että jospa tämä lopulta tuottaisi tulosta ja jonain päivänä minulla olisi myös kilpakehässä iloinen ja aktiivinen kelpie.

Kuten kuvasta näkyy, meillä ei ihan vielä päästä treenaamaan jälkeä... ;) Hankikelit ovat mahtavat ja tällä viikolla ollaankin useampana aamuna kääräisty pikkuneiti kantoliinaan ja lähdetty Paten ja Sirenin kanssa kevään tuloa kuuntelemaan.