.. Treenikausi nimittäin! Huskyt ovat päässeet tällä viikolla juoksemaan kolmesti ja into on valtava. Kaikki huskytytöt steriloituja Sirenia ja Shiloa lukuunottamatta ovat kiimassa, joten niillä on sitten ollut etuoikeus vallata valjakon neljä ensimmäistä paria poikien pitäessä perää. Pääasiassa johtajakoirana on ollut Shilo, vierellään kuka milloinkin. Periaatteena, että kaikki saavat tilaisuuden kokeilla johtamista. Suurin yllätys koko joukosta on tähän mennessä ollut Istna, joka meni tänään jopa johdossa puolet lenkistä aivan moitteetta. Olen äimistynyt, se on tunnustettava ;)
Tällä hetkellä mennään tosiaan kuuden kilometrin treeniä melko hitaalla vauhdilla ja useilla tauoilla. Matkasta puolet on käytännössä ylämäkeä, joten tulee kätevasti sitäkin treenattua samalla. Ainoa huono puoli on, että auton kanssa treenatessa on pakko mennä sorateitä pitkin, mikä taas ei ole koirien tassuille se ihanteellisin vaihtoehto. Raskaimmin työskenteleville pojille, erityisesti Tiikerille, onkin jo kumipohjatossut tilauksessa.


Tänään käytiin lisäksi Kuusamon Hevosystävien kanssa yhteistyössä järjestetyssä avoimien ovien päivässä pitämässä agilitynäytös. Hevospuolella oli omat estekisansa ja meillä sitten agilityrata. Viirun ollessa juoksussa piti mukaan ottaa Siren, jonka suoritusta jännitin melkoisesti. Se on ollut viime aikoina varsin ailahtelevaisella tuulella treeneissä, mutta tänään oli oikein mukavan pirteä, mistä luonnollisesti seurauksena pari kertaa väärä rata, mutta mitäs siitä, kun hauskaa oli :) Oma ohjaus oli kyllä ihan hukassa (vaikka olin itse suunnitellut koko radan!), kun koira yllätti minut täysin olemalla oikein itsenäinen ja liikkuva, mitä se ei todellakaan ole viime aikoina mainittavasti ollut. Oli myös ensimmäinen kerta, kun paikalla oli jonkin verran yleisöä Sirenin ollessa radalla. Oli ilahduttavaa huomata, että heti vauhtiin päästyään se unohti kaiken muun paitsi minut ja esteet. Ensi kaudella kisoihin sitten...
Tuomakselle kiitokset kuvista!






Patekin oli matkassa ihmettelemässä hevosia ja leikkimässä esteillä näytöksen jälkeen. Sen kanssa on nyt sitten viimein panostettu siihen pujotteluun - hiljaa hyvä tulee..- ja sivulletuloon. Pujottelussa meinasi tulla iiiiso ongelma, kun lähdin ottamaan verkkoja pois keskeltä vähän liian nopeasti ja Pate veti kepit vain ne kaksi väliä alusta ja lopusta, missä kuja oli. Eipä siinä muuta sitten, kuin siirtyminen vanhaan kunnon käsiohjaukseen, kun en muutakaan keksinyt. Nyt alkaa vähitellen taas pujottelu löytyä ja eiköhän me vähitellen saada siitä jo jotain aikaiseksikin. Pojalla vaan ei meinaa maltti riittää kiertää niitä keppejä, kun pitäisi päästä niin kovaa.