... mutta kuka sen kelpopojalle kertoisi?? Pate taitaa olla nyt käyttänyt jo tälle keväälle yhdeksästä hengestään kaksi, ensimmäinen meni taannoin Rimadyl-herkutteluissa ja toinen eilen. Olimme kävelyllä jyrkkäreunaisen harjun päällä, jonka toisella puolella oli pieni sorakuoppa. Kuopan reunalta pohjalle oli suoraa pudotusta kolmisen metriä, pohjalla isoja pyöreitä kiviä. Pate juoksenteli vapaana, Viiru ja Asterix hihnassa. Oli tarkoitus lähteä laskeutumaan kuopan vierestä alas, ja päästää Asterix siksi aikaa irti. Pate sattui olemaan juuri Riksun edessä kun annoin Riksulle luvan mennä, ja ne pinkaisivat täyttä vauhtia eteenpäin. Harmi vaan, että siinä edessä parin metrin päässä loppui koirilta maa jalkojen alta... Asterix onnistui laskeutumaan jotenkin järkevämmin, mutta Pate, joka ei ehtinyt ollenkaan varautua pudotukseen, tipahti käytännössä päälleen,teki kuperkeikan kivien päällä ja kun lopulta näin sen jälleen, se seisoi kuopan pohjalla toista etujalkaa riiputtaen. Tuomas, joka näki koko episodin, totesi äänellä jota järkyttyneempää en ole kyseisen henkilön suusta tainnut aiemmin kuulla "Ei helv... Nyt se kyllä kuoli. Ainakin sillä on jalka poikki."

Laskeuduimme kuoppaan, kopeloin Paten nopeasti läpi ja onneksi se tuntui varaavan painoa kaikille neljälle jalalleen eikä suuremmin aristanut nivelten taivuttamista. Kuononselästä ja silmäkulmasta sekä oikeasta lavasta oli karvoja nirhautunut pois, mutta muuten se näytti olevan yhtenä kappaleena. Parin sadan metrin matkan autolle se juoksenteli lievästi oikeaa etusta ontuen. Kotiin päästyä annoin heti kipulääkkeen ja tunnustelin etujalat vielä tarkemmin, molemmat lavat ja kyynärvarret kuumottivat selkeästi joten kylmähoitoa kehiin. Taisi tuntua mukavalta kun koira rauhoittui samantien... Pidin kylmäpakkauksia pari kahdenkymmenen minuutin jaksoa vuoroin kummassakin jalassa, ja kun Pate tästä lähti liikkeelle, oli Rimadylkin ennättänyt alkaa vaikuttaa sen verran, ettei ontumaa enää havaittu. 

Nyt aamulla koira oli aivan pirteä, oma itsensä, mutta saa kyllä olla kipulääkkeellä ja levolla vielä parisen päivää. Lihaksiin on varmaankin tullut jotain vaurioita, mutta onneksi Paten omahieroja on jo hälytysvalmiudessa, ensin vain täytyy odottaa rauhassa toipumista siihen kuntoon että hieronta on taas järkevää suorittaa. Mutta täytyypä tunnustaa, että  nyt näyttäisi siltä että vähällä selvittiin! Katastrofin ainekset oli taas kasassa, toivottavasti kelpieillä tosiaan niitä henkiä on se yhdeksän niin kuin huskeilla ja kissoillakin...

Muista tapahtumista sen verran, että huskyjoukko viettää ansaittua kesälomaansa, tosin toiminnantarve alkaa olla ilmeinen. Juoksutarhan ollessa remontissa (koirat alkoivat tulla harvasta verkosta läpi) olen käynyt muutamalla kärryajelulla aina kahden koiran kanssa kerrallaan, mainio tilaisuus harjoitella tottelevaisuutta ja malttia (joista kummatkaan eivät todellakaan ole kuuluneet minun koirieni vahvimpiin piirteisiin ;). Näyttäähän sitä järkeä löytyvän, joskin toisille sen ilmaantumista täytyy odotella pidempään kuin toisille - tunnustettakoon että Tiikerin kanssa en tosin ole vielä edes yrittänyt.... (Ei saisi sanoa, että joku koira on toivoton mutta ehm... no, yhdistelmä Tiikeri, valjaat ja maltti on kauniisti sanottuna erittäin haastava). 

Osa tytöistä on aloittanut juoksunsa, tätä "riemua" onkin sitten tiedossa tasaisesti varmaan juhannukseen saakka. Muut pojat eivät ole turhia hössöttäneet mutta Milou toki tekee kaikkensa päästäkseen narttutarhaan, läpi, yli, ali, ihan miten vaan, mutta tyttöjen luo on mentävä! Tällä hetkellä se eleleekin sitten närkästyneenä ketjussa ja on mielestään täysin väärinkohdeltu. Voi, voi, elämä on.

Pate ehti juuri aloittaa agilitytreenit Heidin kanssa, kuulemani ja näkemäni perusteella yhteistyö on alkanut sujua mainiosti ja pieni musta on aivan onnessaan aina Heidin tullessa sitä hakemaan :) Kiitos Heidi että olet niin aktiivinen!  Tarkoitus oli mennä kesäkuun alussa yhteen tai kahteen tokokokeeseen, mutta ne ovat nyt poissa kuvioista eilisen loukkaantumisen (tai lähinnä kipulääkekuurin) vuoksi.  No, ehtiihän sitä myöhemminkin...