Sää on vihdoin lämpenemään päin täälläkin (tai, pitäisikö sanoa oli, koska nyt tuntuu taas kylmältä...). Puut alkavat puhjeta lehteen ja kaikkialla tuntuu olevan mukavan  vihreää.
Pate, Milou ja Säde-sammari kävivät tänään pellolla leikkimässä. Alla jokunen kuva.


Iso ja pieni :)




"Anna mulle se keppi!!"







Oli jännä huomata, että siinä, missä huskyille on aina tärkeintä se, kuka juoksee joukon ensimmäisenä, Pate piti tärkeimpänä yrittää pitää porukan kasassa (huonolla menestyksellä, mutta yritystä kyllä oli).  Paimenkoira mikä paimenkoira ;) 
Agilityssa harjoittelemme Paten kanssa kujapujottelua, joka puolikkaalla keppirivillä sujuu jo varsin mallikkaasti. En ole itse koskaan aiemmin opettanut keppejä kujasysteemillä, joten prosessi on minullekin hyvin mielenkiintoinen. Nyt olisi suunnitelmissa pidentää rivi kymmeneen-kahteentoista keppiin ja katsoa, mitäs Pate sitten tuumaa. Tuolla lyhyemmällä versiolla se osaa jo hakea aloituksen itsenäisesti melkein mistä kulmasta tahansa, riippumatta siitä kummalla puolella estettä minä olen.
Muutenkin Pate tuntuu oppivan uusia asioita huiman nopeasti. Äsken olimme pihalla harjoittelemassa rengasta, ja kaksi (!!) kertaa näytettyäni, miten tämä hyppy pitää suorittaa, alkoi poika jo hakea sitä ilman houkuttelua ja käsiohjausta. Melkein pelottaa, että mitä kaikkea tuo koira vielä ehtiikään oppia ;)
Jäljellä on ollut vähän hankaluutta, koska en meinaa millään saada Patea ottamaan makupaloja joka askeleelta. Olemme siis pellolla ja siirrymme sieltä metsään vasta, kun sujuu jo oikein hyvin. Todennäköisesti tämä kesä harjoitellaan perusjuttuja ja metsäjäljelle vasta sitten vuoden kuluttua. Viirusta viisastuneena ajattelin nyt kerrankin tehdä tämän jäljestyksen perusteiden opetuksen kohtuu huolellisesti...

Viirun varvas paranee onneksi hyvin, vaikkakin se on luutunut vähän väärään asentoon. Ensi viikolla Viiru pääsee jo lyhyille lenkeille mukaan ja katsotaan siitä sitten, miten jalka alkaa kestämään.