Käväistiin sitten pitkästä aikaa treenailemassa tokoa hallilla Miloun ja Viirun kanssa. Viirun kanssa harjoiteltiin lähinnä oikeanlaista viretilaa ja palauteltiin mieliin niitä evl:n juttuja, mitä nyt ei tosiaan muutamaan vuoteen ole liiemmin harrastettu. Hyppynouto ok, seuraukset lähinnä kohtuulliset - niissähän meillä on epätarkkuutta ollut aina-, ohjattu nouto meni melko lailla hahmotusongelmiin (kuinka saada koira erottamaan vaalea kapula harmaalta sementtilattialta huonossa valaistuksessa... meni kyllä paremmin kun pienensin liikkeen mittakaavaa) ja sitten se pelätyin, ja myös onnistunein suoritus: tunnari! Rauhoittelin Viirua melkoisesti ennen kuin päästin sen kapuloille ja vielä lähettäessäkin olin hyvin flegmaattinen. Tekniikka toimi, Viiru malttoi syödä kaikki kapuloitten välissä olleet makupalat ja sitten vielä rauhassa etsiä sen oikean. Hyvä Riivu!! Meillähän on aiemmin ollut runsaasti ongelmia siinä, ettei Viiru malta käyttää nenäänsä tunnarissa, vaan sinkoaa täyttä laukkaa keskelle kapuloita ja ottaa ensimmäisen tai viimeistään toisen, joka kohdalle sattuu osumaan. Paikallaolojakin otin pikkuisen. Loppuun vielä pidempi pätkä seurausta siankorvapalkalla.

Milou opetteli paikallaolon alkeita ja seuraamista. Sille on kehittymässä oikein nätti seuruuasento, mistä olen melkoisen tyytyväinen. Poika on niin loputtoman ahne, että tekee mitä tahansa frolic-nappulan eteen :) Miloulle huomattavasti jännempi paikka oli hallin ulkopuolella oleva hevosaitaus, se raukka kun ei ole moisia otuksia koskaan aiemmin tavannut. Ensi tulemalta se ei niitä huomioinut millään tavalla, mutta kun vein Miloun lähemmäs, tuli oikein kunnon mörköhaukku esille. Onneksi hevoset ei säikähtäneet :) Eipä siinä muuta, kuin froliceja lisää ja kontakti- ym. muita vauvaharjoituksia kehiin ja unohtui ne kopukatkin melko piakkoin. Oli vain hassu nähdä Miloun säikähtävän jotain, kun yleensä se ei mitään sellaista harrasta.