Pari viikkoa sitten lauantaina oli huskyjen onnenpäivä; sateinen ja viileä ilma eli kaivoin esille neljäntoista koiran liinat, kiinnitin ne auton eteen ja ei kun treenaamaan. Porukka oli varsin innokasta ja oli ilo nähdä erityisesti kaikkien kuuden juniorin tekevän oikein hyvällä asenteella töitä. Frigga oli äitinsä kanssa vauhtiparissa, johtajista seuraavana, eikä sitä tuntunut kiinnostavan vähääkään takanaan tulleet kymmenen koiraa. Pentu oli täydellisen keskittynyt ainoastaan vetämiseen :) Johtajina olivat konkarit Aksu ja Siren.
Jopa Tiikerikin ylitti itsensä käyttäytymällä oikein hyvin (lue: ei purrut yhtään seisinkiä poikki koko reissun aikana!). Valitettavasti kuvia ei tällä kertaa ole, mutta eiköhän niitä tuossa syksyn mittaan ala tupsahdella..

Sen jälkeen tulikin sitten viimeinkin kesä. Huskyt ovat päässeet juoksentelemaan ja leikkimään pihalle päivittäin kahdessa porukassa. Ohessa muutama kuva:

Noki etummaisena, sitten Kenna, Wimma, Frigga ja Flamja.




Kuka hakee lelun??


Tiikeri the Brave :D


No uskaltaa se Sirenkin uida..


Ja pitää puoliaan isoja poikia vastaan..


Tämä on MINUN, Tiikeri!!!


Pikkutytöt (tässä Frigga) ovat toistaiseksi tyytyneet vain kahlailuun..


Wimma ja Flamja.

Viirusta tuli tällä viikolla sankari ;) Olin jäljestämässä Paten kanssa pellolla, jossa oli melko korkea heinikko. Jäljen päätyttyä tein normaalit loppuleikit ja vasta kotona huomasin, että missäs se kännykkä on... Minulla oli selvä mielikuva siitä, että ennen jälkeä se oli ollut taskussani, mutta kotipihalla kyseinen tasku oli tyhjä. No, ei muuta kuin Viiru matkaan ja pellolle takaisin. Lähetin sen esine-etsintäkäskyllä ruohikkoon ja eihän siinä mennyt kuin muutama minuutti, niin jo sain kuolaisen kännykän käteen asti kannettuna. Hyvä Viiru! Ilman koiraa puhelin etsiminen olisi epäilemättä ollut melko haasteellista, sillä se oli äänettömällä ja tosiaan pudonnut polven korkuiseen heinikkoon. Kyllä esine-etsintäkoirasta on aina hyötyä (nyt vaan sitten harjoittelemaan sitäkin Paten kanssa vähän aktiivisemmin ;).