Pitkään blogipäivitysväliin on syynsä, mutta siitä enemmän tuonnempana.

Tässä Kennan lapsoset paria päivää vaille 8-viikkoisina:

Vasemmalta Arod, Asterix, Amra, Ava, Astro ja Anatol.

Kuten ehkä pentujen tämänhetkisestä ulkomuodosta voisi arvata, DNA-testit toivat yllätyksen. Pennut ovat toki Kennan, mutta eivät tosiaankaan Aksun. Tiedän yhden ison vaalean sinisilmäisen, jonka näköä näissä pikkukavereissa on nyt hätkähdyttävän paljon... ;) Lisänäytteitä Finnzymesiin on lähetetty, tällä viikolla pitäisi saada asiaan lopullinen varmuus. Mutta eipä taida kennelliitto huolia näitä siperialaisiksi :P

Pennut ovat aivan mainioita, avoimia ja reippaita. Ava ja Amra ovat pikkutornadoja, kaikkialla yhtä aikaa ja kokeilemassa neulahampaillaan joka nurkkaa. Asterix on reipastunut huomattavasti ja painelee tyttöjen perässä uusissakin paikoissa ennakkoluulottomasti, niin kuin oikeastaan kaikki muutkin. Anatol, Astro ja Arod ovat todella suurikokoisia, voimakastahtoisia kavereita, joista Astro on ehkä temperamentiltaan rauhallisin ja Arod aavistuksen verran varovaisempi kuin toiset. Kaikki pennut ovat hyvärakenteisia ja tasapainoisesti kulmautuneita, muistuttavat tyypiltään erityisen paljon oletettua isäänsä. Amra on kevytrakenteisin ja nopein, ketterä pieni leijonamieli, vaikkei Avakaan siitä kyllä juuri jälkeen jää.

Ava

Asterix

Arod

 

Anatol

 

Astro

 

Amra

 

Ja säästetään sitten loppuun se kaikkein paras yllätys...

 

Toki, tämänhän piti tullakin, mutta se, että pienellä oli näin kova kiire, oli varsin suuri yllätys. Ja tässä myöskin syy, miksi blogipäivitykset ovat viime aikoina olleet melko hiljaiset ;)

Laskettu aika olisi ollut toukokuun neljäs, mutta neiti tosiaan oli päättänyt saapua katselemaan maailmaa seitsemisen viikkoa aiemmin. Ei vain tainnut kukaan kertoa pienelle, että se sitten tietää muutaman viikon sairaalajaksoa Oulussa keskolassa, ennen kuin pääsee kotimökkiä ihmettelemään... 17.3. 2010 meille siis syntyi suloinen, pieni menninkäistyttö, painoa oli tuolloin 1840 g., raskausviikkoja  33+1.  Alusta asti neiti on ollut kokoisekseen ja ikäisekseen oikein reipas ja topakka, jopa niin, että pääsimme kotiutumaan sairaalasta monta viikkoa oletettua aiemmin :) Nyt on takana jokunen päivä kotielämää, ja täytyy sanoa, että kyllä sitä vain arvostaa niin paljon enemmän kun on melkein kuukauden ollut poissa. Kyyneleet oli herkässä kun tapasin pitkästä aikaa kaikki rakkaat hännänheiluttajat...

Elämä vauvan kanssa on lähtenyt soljumaan rauhalliseen, mukavaan tahtiin. Nautimme koko perhe nyt kotielämästä, taakse jäänyt kuukausi oli omalla tavallaan rankka mutta myös hieno ja opettavainen. Piilopoluilla kaikki hyvin, ja yksi pieni uusi kulkija.

 

Tervetuloa maailmaan, pikkuinen Menninkäistyttö. Sinua ovat odottaneet monet ihmiset, niin sinut metsän tuulista löytäneet vanhempasi, isovanhempasi, sedät, enot, tädit, kummit ja serkut, kuin myös karvatassujen klaaneihin kuuluvat. Me toivotamme sinulle paljon myötätuulta matkallesi maailmassa, tähtien opastusta, revontulten leikkiä pimeänä yönä. Auringonsäteitä lämmittämään kasvojasi ja kuunvaloa valaisemaan polkuasi. Olkoot polkusi seikkailuja pullollaan, paljon ystäviä jakamaan ilosi ja karvakorvat kuulemaan surusi. Olkoon polkusi pitkä ja kevyt kulkea, pikkuisemme.