.. silloin kun lähtee reissuun, ja mökkiin astuessa näyttää tältä:

Kiitokset Elinalle ihanan yllätyksen järjestämisestä! Kuntivaaran-viikonloppuna meitä tosiaan odotti mökille saapuessamme ylläoleva näkymä ja lisäksi katettu herkkupöytä :)

Koska ulkona oli upea, kirkas kuutamo, päätimme vielä samalle illalle valjastaa koirat. Tykkylumen peittämät lumiset puut reunustivat polkuamme, kun täysikuun valossa kapusimme Kuntivaaran laelle. Tunnelma oli taianomainen, vaikka olen usein aiemminkin ajanut valjakolla täysikuulla, en ole tainnut koskaan kokea mitään täysin vastaavaa. Sanat eivät riitä - mutta sitä hetkeä en varmasti unohda koskaan.

Tässä kuva samalta reitiltä seuraavana päivänä. Lauantaina teimme pidemmän reissun Särkiluomalle ja sieltä takaisin Kuntivaaran kodan kautta.

Täällä meilläpäin on muutamia ylämäkiä...

 

Mutta onneksi näköalat palkitsevat sinnikkään kapuamisen!

 

Patekin oli välillä johtajakoirana ;)

 

Koirat ja minä.

Kuntivaaraan noustessamme näkyvyys alkoi olla heikohko...

Ja kodalta lähtiessämme olimme kirjaimellisesti pilvessä. Eteenpäin ei edes kunnon otsalampulla juurikaan nähnyt.

Minun rakkaat takaisin mökillä <3.

Fenris on lellikki ;)

Sunnuntaina ajelimme sitten koirilla kotiin sen vähän päälle 30 kilometriä. Koska Nokilla ja Istnalla oli juoksut, teimme tyttö- ja poikatiimit erinäisten vahinkojen välttämiseksi.

Yllättävän hyvin liikkui tämä tyttötiimikin, vaikka ylämäissähän niillä nyt ei mitenkään valtavasti voimaa ollut.

Pate ja vielä 20 km kotiin.

Viimeiset 15 km tulimme Suininkijärveä pitkin. Koska oli tuiskuttanut koko yön ja aamun, oli järvelle tultaessa käytännössä kaikki jäljet kadonneet olemattomiin. Aksu ja Shilo toivat koko joukon kotiin hienosti - Aksu juosten kahden juoksuisen nartun edessä ilman mitään keskittymisongelmia. Se tuntui tietävän, että nyt tarvitaan kaveria jolla on suunnistushommat hanskassa. Ja heti kotipihassa kääntyi ympäri alkaen ehdotella tytöille sopimattomia...

Mutta oli se hieno reissu. Pitää taas ottaa jossain vaiheessa uusiksi - ensi talvena viimeistään :)

 

Shilo on nyt käynyt kolme kertaa akupunktiossa ihan vain koemielessä. Sillähän on vanha, nuoruudessa hankittu lapavamma rasitteena, joka aina jossain vaiheessa kautta jumittuu. Nyt sitten tarjoutui mahdollisuus kokeilla täällä meilläpäin uutta hoitomuotoa ja vaikka itse olinkin asian suhteen melko epäileväinen, on siitä ollut selvästikin valtavasti apua. Shilon liikeradat alkavat olla kauniita ja vapautuneita ja se juokseekin ehkä paremmin kuin koskaan aiemmin.

Kilpavaljakko Jongunverralle on päätetty. Perjantaina mukaan lähtee Aksu, sen neljä pentua eli Flamja, Frigga, Ruu ja Fenris sekä Wimma. Koska tarkoitus on ajaa puhdasrotuisilla kuuden koiran luokassa, jäävät kaikki alaskalaiset kotiin. Päätöksenteko oli riittävän hankalaa ilman niitäkin sekoittamassa pakkaa ;) Mutta pentujen kanssa siis lähdetään ihmettelemään suurta maailmaa. Flamjan on tarkoitus juosta isänsä vierellä johtajana. Ohituksia on harjoiteltu jonkin verran ja ainakin täällä kotona tutuilla urilla ne sujuvat ihan hyvin. Mitään valtavia tuloksia en odota, tämä on pennuille ensimmäinen kisa ja järjestyksessään toinen viikonloppu poissa kotoa (tuo Kuntivaaran reissu oli ensimmäinen). Mutta kunhan vain saataisiin kaksi suht tasavauhtista lenkkiä kierrettyä ja koko lauma onnellisina maaliin, niin siinä on jo tavoitetta meille tälle reissulle aivan riittävästi.

Päivitin muuten eilen tuohon viimeistä edeltävään kertomukseen ne linkit Paten "toko"videoihin, jos jotakuta kiinnostaa vielä vilkaista.