Paten kanssa on viime aikoina opeteltu agilityn ja jäljestämisen saloja. Ensimmäinen edistyy oikein mukavasti, jälki taas ei oikein mitenkään. Agilitypuolella pujottelussa ollaan edetty pisteeseen, missä keppisarjan keskeltä on jo pari väliä ilman kujaverkkoja. Pate pujottelee niin antaumuksella, ettei ole todellakaan verkkojen puuttumista edes havainnut. Nyt vain vähän kerrallaan kaikki verkot pois.. Ongelmana lienee se, miten saada pujottelu siirtymään täältä kotipihalta treenikentälle - ehkä pitäisi ensimmäisillä harjoituskerroilla ottaa noita verkkoja mukaan ja rakentaa sinnekin kuja?
Kontaktiesteiden opettelun olemme aloittaneet myös harjoittelemalla kosketusalustalle menon perusteita. Aloitettiin siis ihan naksuttelemalla, ensin seurasi naksautus huomion kiinnittämisestä alustaan, sitten sen tökkäämisestä, alustalle hakeutumisesta, etutassujen osumisesta alustaan jne. Koko homma oli Paten mielestä ihan helppo ja vähän tylsäkin, kunnes päästiin siihen vaiheeseen, että pystyttiin ottamaan lelu mukaan palkkaukseen. Sen jälkeen tuli hommaan vauhtia ja alettiin edistymään pitkin harppauksin. Nyt ollaan tehty harjoituksia, jossa jätän ensin Paten odottamaan, vien kosketusalustan n. 5 m päähän ja lelun alustasta vielä parin metrin päähän. Heti, kun Patelle antaa luvan, se juoksee alustalle, pysähtyy, ja kun annan luvan, jatkaa edelleen lelulle. Oikein hyvä! Viimeksi agikentällä harjoiteltiin alustan ja putken kanssa. Patehan rakastaa putkeen menoa ja irtoaa putkelle hyvinkin kaukaa. Halusin vahvistaa alustan merkitystä Patelle mukavana taikamattona, jolle menemisestä seuraa aina jotain superkivaa; eli muutoin sama juttu kuin lelun kanssa, mutta välimatkat vähän pidemmät ja lelun sijaan Pate sai palkaksi juosta putkeen ja sitten vielä vähän vetoleikkiä. Pennulla oli valtavan kivaa ja vain yhden kerran se yritti livistää putkeen pysähtymättä ensin matolle; sieltäkin tuli kutsusta pois ennen kuin ehti putkeen asti. Kontaktiesteille mennään vasta sitten, kun kosketusalustalle pysähtyminen onnistuu aina kaikkialla muualla.

Jäljestämisestä sitten... Pate on hyvin ilmavainuinen koira, eikä se luonnostaan juurikaan kulje nenä alhaalla. Se ei myöskään ole erityisen ahne (ei sittenkään, vaikka ei olisi saanut ruokaa koko päivänä ennen jäljelle menoa), mikä alkaa jo tekemään hommasta hieman haastavan. Tällä hetkellä mennään noin puolisen tuntia vanhoja, 20-40 metriä pitkiä jälkiä, jotka kulkevat koko ajan loivaa serpentiiniä. Suoralla jäljellä Pate pyrkii menemään liian vauhdikkaasti eteenpäin, jolloin tarkkuus tietenkin kärsii. Suurin haasteemme onkin tällä hetkellä saada Pate jäljestämään riittävän rauhallisesti ja tarkasti, mutta kenties hiljaa hyvä tulee..? Ärsyttää lähinnä, kun on itse niin kädetön ongelman kanssa.

Tokoa ei olla paljon tehty, mitä nyt sivulletuloa vähäsen aina silloin tällöin. Talvella me keretään aivan hyvin hinkata ne perusjutut kuntoon ;) Näyttelykäyttäytymiseen onkin panostettu sitten viime aikoina hieman enemmän, Paten näyttelydebyyttihän on Kuopiossa nyt alkavan viikon lauantaina. Kyllä se nyt jo jollain lailla esiintyy ;)

Sirenin kanssa on viime aikoina keskitytty vahvistamaan sen itsevarmuutta esteillä. Se on hyvin ohjaajapehmeä koira, eikä kovin helposti ala hakeutua itse esteille. Niinpä ollaankin sitten keskitytty pitämään hauskaa ja palkkaamaan Sirenia jokaisesta suorituksesta, vaikka itse ohjaisinkin ihan päin seiniä (niin kuin nyt teen yleensäkin..). Tulostakin alkaa vähitellen tulla, koira on huomattavasti rennompi ja iloisempi kentällä ja tuntuisi jo vähän komentelevankin minua treeneissä - hyvä niin, Sirenin ollessa kyseessä tämä on pelkästään positiivista. Kisat taitavat silti tänä vuonna jäädä käymättä; agilityliiton lisenssi on vielä ostamatta ja koska uusi pitäisi ostaa jo taas vuodenvaihteessa, tulisi parille hassulle startille melkoisesti hintaa. Katsellaan ensi vuonna sitten uudestaan... Ehtiipähän treenata niitä meidän ongelmakohtia vielä rauhassa vähän lisää :)