Idefix, eniten Tiikerin näköinen poika.

 

 

Indigo, hopeanharmaa poika.

 

 

Istnix, ruskeanharmaa tyttö

 

Ikru, kaikkein laajamerkkisin tyttö.

 

Näillä näkymin Ikru ja Indigo olisivat jäämässä kotiin, Idefix matkaa parin kuukauden kuluttua Kittilään ja pikku-Istnix... no, mikäli jollain blogin lukijoista olisi pienen, reippaan huskyn paikka auki sydämessä, niin täällä saattaisi olla yksi sitä tyhjää tilaa täyttämään. Tai ainakin neuvotteluja aiheesta voidaan käydä ;)

Pikkuiset kasvavat hyvin ollen pieniä ja pyöreitä ja tyytyväisiä. Istnalla välillä meinaa maito ehtyä, mutta ruoan muuttaminen liemimäiseksi sekä jakaminen useisiin pieniin annoksiin päivän mittaan on auttanut.

 

Isommille huskeille koittanee onnenpäivät viikonloppuna - syystreenit aloitaan viimein, mikäli vain lämpötila sen sallii. Porukka onkin jo tarhassa kuin tulisilla hiilillä sitä odottaessa ;)

Pate on yrittänyt urheasti kesän mittaan opettaa minulle agilitya. Usein on tarvittu myös treeniryhmämme vetäjä Henkka pitämään ohjaaja järjestyksessä (eikä se aina siltikään onnistu, jos ohjaaja on kuupo niin ohjaaja on kuupo). Mutta edistystäkin vähitellen tapahtuu - siinä, missä alkukesästä yleensä päästiin noin kaksi estettä ennen kuin meno tökkäsi, eilen jo mentiin kokonaista kuusi heti ekalla yrityksellä :D Kyllä se tästä, jonain päivänä... Toko sen sijaan sujuu nyt pitkästä aikaa oikein hyvin. Seuraamista on harjoiteltu huolella koko kesä ja on valtavan palkitsevaa nähdä, että nyt se lopultakin alkaa näyttää siltä miltä pitää. Paten ollessa oikeassa vireessä paikallakäännökset, liikkeelle lähdöt ja askelsiirtymät ovat oikein näppärät. Seuraava haaste onkin sitten saada vire ja tekninen osaaminen myös pidempään pätkään. Luulen tosin, että nyt, kun tämä pohja alkaa lopultakin olla kunnossa, matkan pidentäminen ei tuota hirveästi ongelmia (no, saahan sitä kuvitella ainakin...). Tarkoituksena olisi käydä vielä ainakin yhdessä avo-kokeessa ennen talvikautta.