Tiikeri kastroitiin (lopultakin) kaksi viikkoa sitten. Poika on toipunut operaatiosta nopeasti ja toivotaan, että ajan myötä myös sen käytös varsinkin narttujen juoksuaikoina rauhoittuisi, edes vähän ;) Myös Milou ja Wimma ovat jo lähes leikkausjonossa nekin, miksi tehdä elämästään vaikeampaa, kun tuskin näitä kahta tullaan kuitenkaan ikinä jalostukseen käyttämään... Miloua ehkä tekisi tosin mieli käyttää joskus, mutta vältynpähän kiusaukselta kun se ei kuitenkaan puhdasrotuinen siperialainen ole :P (Vaikka täytyyhän laumassa kyllä aina yksi Milou-Maggis olla.. ongelma onkin se, että mihin ne loput yhdeksän laitettaisiin? Vapaaehtoisia?)

Jyväskylän tuliaisina Pate onnistui saamaan itselleen kennelyskän, ja senhän arvaa, mitä siitä seurasi. Tällä hetkellä olisi helpompi luetella ne koirat, jotka eivät yski.... Paten tauti alkoi rajusti puolen vuorokauden mittaisella oksentelulla, aina kun se yskäisi, lensi myös oksennus. Muilla koirilla yskiminen on onneksi ollut lievempää eikä oksentelua ole juuri esiintynyt. Toistaiseksi myös pennut ovat säästyneet virukselta ja pidetään sormia ristissä, että säästyisivät jatkossakin. Reilu viikko sitten oireilemaan alkanut Pate on nyt jo vähentänyt yskimistä ja on omasta mielestään jo täysin kunnossa. Energiaa pursuavan kelpien (voitteko kuvitella, meidän rauhallinen Pate!!) sairaslomalla pitäminen vain on omistajalle hivenen hermoja raastavaa... Huskeillakin siis on nyt meneillään pakollinen treenitauko, olosuhteet olisivat kelien puolesta täydelliset (eikä moottorikelkkojakaan ole vielä ollut haitaksi asti liikenteessä)  mutta minkäs teet. Harmittaahan se vietävästi, ja sen voin sanoa, että eipä tarvitse miettiä kahta kertaa, lähdenkö vielä sisänäyttelyihin vai en.  Tällä hetkellä eniten jännittää Aksun tilanne. Sehän toipui syksyn mittaan EBP-diagnoosista huolimatta oireettomaksi eikä kortisoniakaan ole enää pariin kuukauteen tarvittu ollenkaan. Nyt kuitenkin se aloitti köhimisen ensimmäisten joukossa ja pelottaa jo valmiiksi, joudutaanko taas samaan kortisonikierteeseen, eli uusiiko kesällinen tauti. Mutta pitäkää nyt kaikki meille peukkuja pystyssä ja toivotaan, että Aksu palautuu kennelyskästä samaan tahtiin kuin muutkin. Jos niin ei käy, olo on kyllä kuin vietäisiin lapselta tikkari suusta - juuri kun olen saanut sen takaisin treeneihin mukaan, taas tulee jokin, mikä pakottaa jättämään koiran kotiin. Mutta ei ajatella vielä sitä pahinta vaihtoehtoa...

Ehkä ensi kerralla jo iloisempia uutisia?