Tervetuloa, syksy!!

Ensimmäiset pakkaset, tähdet, kuutamo... Räntäsateet ja kurakelit, pitkät pimeät illat ja kieppuvat keltaiset lehdet. Ihana kesä on takana, mutta jotain vielä parempaa on edessä; ensin syksy ja sitten lopulta talvi.

Syystreenit on aloitettu eilen. Kaksitoista koiraa pääsi mukaan, Viti jäi kotiin (sillä on kiima lopuillaan) ja Wimma on vielä ensi viikon puoliväliin saakka sairaslomalla. Aksu otti itseoikeutetusti johtajakoiran paikan, saatuaan valjaat päälleen se menee keulaan seisomaan eikä suostu liikkumaan taaemmas kuin kantamalla. Milousta on tulossa toinen samanlainen, mutta sen egolle tekee ihan hyvää olla välillä pyöräkoiranakin ;)  Pikku-Ikru oli ensimmäistä kertaa isojen koirien mukana, ja osoitti olevansa oikein tulinen tyttö. Mukavaa, mukavaa!

Ainoastaan Istna oli sitä mieltä, että juoskaa te muut, minä ajan...

Wimma tosiaan kastroitiin viikko sitten. Olen miettinyt sitä jo pidemmän aikaa, ja nyt sain lopultakin asian hoidettua. Hauska nähdä, muuttuuko luonne yhtään pehmeämpään suuntaan vai onko Wimpa jatkossakin (omasta mielestään) koko maailman itseoikeutettu kuningas ;) Wim viettää sairaslomapäiviä täällä meillä Määttälänvaarassa, nukkuu yöt sisällä ja ainakin osan päivästä tarkkailee pihalla ohikulkijoita. Aamupäivällä katselin kummissani, kun postin auto ajoi pihaan, mutta kuski ei tule autosta ulos, istuu vaan paikallaan ja katselee pihapolulle. Wim istuskeli aivan rauhallisena koppinsa edessä, ja minulta meni hetki, ennen kuin käsitin, että kuljettaja tuijotti Wimmaa melkoisen kalpean näköisenä. Tässä kohtaa meinasi jo alkaa hymyilyttämään... Kävelinpä sitten kuistille, jolloin postipoika nousee autostaan edelleen koiraa vilkuillen - "Minulla olisi Tuomakselle paketti", ojentaa kiireesti paketin minulle kuistille eikä hetkeksikään päästä koiraa silmistään. Tässä kohtaa oli jo pakko sanoa, että tuo on kyllä aivan kiltti, saattaa ehkä jonkun oravanpoikasen syödä mutta ei muuta. Mies ei näyttänyt lainkaan vakuuttuneelta vaan pakitti takaisin autoon ja ilmeisesti huokaisi helpotuksesta kun selvisi hengissä :D No, eipä ilmeisesti tarvitse pelätä tunkeilijoita niin kauan kuin Wimpula on kotona!