Vihdoinkin!!

Kun vajaa viikko sitten toin viimeisetkin koirat tänne uuteen kotiin, tunnelma oli melkein yhtä juhlallinen kuin keväällä kun Unnan kanssa lopultakin lähdimme OYSista. Treenaamaankin on jälleen päästy, yhdessä Heidin kanssa saamme 20 koiraa farmarin eteen ja siinähän sitä taas onkin kyläläisillä pällistelemistä :P Alunperin oli tarkoitus siirtää koirat aina parisen kilometriä eteenpäin metsätielle,  mutta koska ihastuttava pakettiautoni otti ja hajosi, ei koiria nyt vähään aikaan siirrellä yhtään mihinkään. Onneksi Heidi tuli hätiin ja niinpä starttaamme tätä nykyä meidän pihalta ja käymme metsätiellä kääntymässä. Seitsemän kilometriä taittuu kisaikäisiltä melko mukavasti, vauhdit pidämme tarkoituksella vielä aika hitaina. Kyllä sitä sitten pääsee taas fiilistelemään kunhan tuota lunta vain tulee tarpeeksi :)

Se hyvä puoli tuossa julkisella (mutta hyvin rauhallisella) tiellä treenaamisessa on, että nämä minunkin maalaisjuntit joutuvat opettelemaan oikeassa reunassa juoksemisen jaloa taitoa. Koska johdossa menee vaihtelevasti kuka milloinkin, tulee ainakin tasapuolisesti opetettua suunnilleen kaikkia kilpavaljakkoon aiottuja koiria :)

Asterix on juossut nyt muutaman lenkin vapaana valjakon mukana (tai käytännössä vain sen metsätieosuuden), ja vaikuttaa pärjäävän oikein hyvin. Olen enemmän kuin tyytyväinen jo tähänkin, se voi nyt huomattavan paljon paremmin kuin kesällä ja tuntuu että sen olo vain paranee koko ajan.

Eilen tuli pitkästä aikaa kuvailtua huskejakin tarhoja siivoillessani:

Shiloh.

 

Siren

Kenna

 

Ikru

 

Patea luvassa ensi kerralla! Tai sitten joskus kun se päättää kasvattaa itselleen turkin takaisin...