Vietimme viikonlopun vaellellen Oulangan kansallispuistossa. Kuljettu kilometrimäärä ei kenties päätä huimannut - noin kolmisenkymmentä-, mutta päätavoite olikin leppoisa ja rentouttava viikonloppu. Ja tässä onnistuttiin :) Reissussa mukana olivat meidän kaksijalkaisten lisäksi Frigga ja Pate, joille molemmille telttailuretki oli elämän ensimmäinen.

kanjoni08ristik.jpg
Ristikallio autiotuvalta katsottuna. Tässä vietettiin ensimmäinen yö, mukavasti kämpässä vaatteita kuivatellen. Ensimmäiset kilometrit matkasta kuljimme sateessa, joka onneksi yötä kohden sitten lakkasi.

kanjoni08pristik.jpg
Pate kalliolla.

kanjoni08oulankajoki.jpg
Lauantaina matka jatkui kohti Oulankajokea. Taivalkönkään yläpuolelle pystytimme leirin ja jatkoimme sieltä vielä matkaa kohti kanjonia.

kanjoni08psylissa.jpg
Pate näki peikon jossakin kivenkolossa ja hyppäsi turvaan... vai olisiko kyse sittenkin Paten päivittäisestä
sylittelyannoksesta? ;)

kanjoni08puro.jpg
Pieni, iloinen puro syysmaitikoita rannallaan.

kanjoni08frigga.jpg
Frigga kanjonin laidalla. Täsmälleen samassa paikassa on kuvattu Frigan äiti Viti kolme vuotta aiemmin. Oli jotenkin liikuttavaa olla nyt samassa paikassa Vitin tyttären kanssa...

kanjoni08tkolossa.jpg

kanjoni08kanjoni.jpg
Ei hassumpi paikka lounastauolle...

kanjoni08koirat.jpg
Ja takaisin leirissä. Tässä vaiheessa koiratkin alkoivat jo olla riittävän rauhallisia yhteiskuvaan :)

kanjoni08tfsillalla.jpg
Taivalköngäs, Tuomas ja Frigga.

kanjoni08taivalkongas.jpg
Taivalkönkäältä alaspäin.

kanjoni08joki.jpg
Illalla saatiin hetken ajan nauttia auringonpaisteestakin.

kanjoni08puikkokamppa.jpg
Sunnuntaina pitikin harmiksemme jo kääntyä takaisin. Aurinko pilkisteli taas pilvien raosta ja kulku oli leppoisaa, mutta vielä mukavampi olisi ollut jatkaa polkua eteenpäin... Kuva Puikkokämpältä.

kanjoni08kanervat.jpg
Paluumatkalla pysähdyimme jälleen lounastauolle Ristikalliolle.

kanjoni08meristik.jpg
Huomaa allekirjoittanut ja Frigga kalliolla - antamassa hieman mittasuhteita ;)

kanjoni08ristikallio.jpg
Haikein mielin jätimme taas kansallispuiston.. mutta suunnitteilla on ruskaretki, eli toivottavasti piakkoin pääsisimme takaisin.

--------------


Kuulumisia kotirintamalta; Siren on loukannut toisen etutassunsa ja syö tällä hetkellä antibiootteja, jotta märkivä tulehdus saataisiin paranemaan kuntoon niin pian kuin mahdollista. Toivottavasti kyseessä ei ole kovin pitkä sairasloma... Muutoin lähes kaikki lauman nartut ovat tällä hetkellä juoksussa, MUTTA tilanne ei onneksi ole niin kaoottinen kuin voisi kuvitella. Urokset ovat ottaneet yllättävän rauhallisesti (ainakin toistaiseksi!). Patea ei juoksuiset tytöt tunnu kiinnostavan juuri lainkaan, pikemminkin on lähinnä vaivaantunut kun nartut eivät meinaa antaa sen olla rauhassa...
Treenipuolelta ei mitään ihmeellistä. Noudon harjoittelua olemme Paten kanssa vähän aloitelleet, samoin perusasentoa viilataan osanen kerrallaan kuntoon. Agilityssa Pate tuntuu menevän sen verran vauhdikkaasti, että allekirjoittaneen ohjaaminen on hieman -köh- epätoivoista välillä. Täytyis vissiin päästä jonnekin kurssille tai koittaa saada meidän kerholle joku agilitykouluttaja vielä ennen kauden loppua.