Erinäisten kiemuroiden ja suunnitelmien muuttumisen ja viime hetken panikointien jälkeen alamme Paten kanssa olla lopultakin valmiita etelän reissulle. Olin jo ihan vähällä perua koko homman reissukaverini sairastuttua eilen yllättäen, mutta eräs Leena Lappeenrannasta soitti ja huomautti, että kulkeehan ne junatkin... Niinpä siis perjantaina aamupäivästä hyppäämme Paten kanssa Kajaanissa junaan ja sunnuntaina tulemme takaisin. Tulostavoitetta ei ole, mutta tottakai toivon että Pate olisi kehässä rennompi ja tekisi edes jotain :) Viimeistelytreenit ovat vaikuttaneet ihan lupaavilta, mutta niin ne olivat viimeksikin siihen saakka kunnes mentiin kehään... Nyt on kuitenkin aika erilaista treeniä tämä kevät takana verrattuna aikaisempaan; lauantain tarkoitus onkin lähinnä näyttää minulle, onko menty metsään vai ei.

21.8. olisi BH-koe täällä Kuusamossa, mutta lauantain jälkeen tiedän sitten senkin, peruutanko paikan vai en. Luonnetesteihin olen sinnikkäästi yrittänyt ilmoittautua, mutta hyvin huonolla menestyksellä. Olemme useammassakin testissä varasijalla 10 tai eteenpäin...

Asterix jatkaa kovan onnen lapsena. Pari viikkoa sitten uimareissulla se onnistui murtamaan vasemmasta etujalasta yhden keskimmäisistä varpaistaan, ja on nyt sitten ollut levossa sen jälkeen. Tai siis, mitä nyt pystyy tuommoista 5-kuista huskyn pentua levossa pitämään... Varvas onneksi näyttäisi parantuneen aivan hyvin, ja ontuminenkin on jo käytännössä kadonnut. Vielä silti pari viikkoa yritetään elellä rauhallisemmasti. Asterix on päässyt sitten viime aikoina opettelemaan tokoa ja varsinkin paikallaolon alkeita vaihtelevalla menestyksellä. Se alkaa olla kovasti pientä (tai isompaakin) riekuntatuokiota vailla eikä millään oikein malttaisi pysyä nahoissaan kun aletaan jotain tekemään. Mutta parempi näinpäin :)