Yllättävää, eikö? Tänään tuli sitten yksi pieni tavoite Paten kanssa saavutettua; nimittäin ensimmäistä kertaa se toi minulle noutokapulan perusasentoon :) Ei suoritus toki vielä kisavalmis ole, tekniikkaa pitää hioa melkoisesti, mutta Pate noutaa. Niin vaikeaa kuin se alkuun meille tuntui olevankin, nyt on hyvä fiilis. Koirakin on nykyisin jo aivan täpinöissään kun näkee kapulan. Huomenna päästään ensimmäistä kertaa aikoihin ohjattuun treeniin, saa nähdä sitten, kuinka onnistuu siellä. Paten kanssa on kyllä ollut ilo käydä ryhmätreeneissä, sen keskittyminen on ainakin tähän asti ollut aina oikein kiitettävää.

Toinen otsikkoon viittaava onnistuminen on tapahtunut huskien kanssa. Tai oikeastaan useampikin, mutta aloitetaan nyt jostain - Aksun ja Vitin tytär Frigga seuraa isänsä jalanjälkiä luontaisena johtajana jo nyt. Siltä ei tunnu virta loppuvan, ja suuntakäskytkin vaikuttavat menevän perille yhtä vaivattomasti kuin isälleen. Tänään käytiin 28 kilometrin lenkki, ja oli ihana nähdä, kuinka koirat vielä viimeisen kilometrin tulivat iloisesti laukalla autolle. Ei siinä muuten mitään ihmeellistä olisi, mutta kun suurin osa niistä ei ole koskaan aiemmin juossut näin pitkää matkaa. Seuraavat puolitoista viikkoa treenataan aktiivisesti tätä kolmeakymppiä ja siitä sitten taas pidennetään. Vuodenvaihteen tienoilla olisi tarkoitus Longtrailille lähtevien koirien kanssa päästä jo 50-60 kilometrin päivämatkoihin. Tällä hetkellä vaikuttaisi, että kisatreeniin pääsevät Siren, Shilo, Aksu, Noki, Wimma, Frigga, Flamja ja Ruu. Asetelma voi toki muuttua vielä paljonkin, tyrkyllä ovat myös Fenris, ja yllätys, yllätys, Istna. Se on toipunut yskästä oikein hyvin ja juoksee paremmin kuin koskaan. No, aika näyttää :)