Aika on päässyt vierähtämään luvattoman nopeasti sitten edellisen päivityksen. Kokkolan toko jäi Paten kanssa käymättä, koska onnistuin lähtöä edeltävänä päivänä sairastumaan itse... mutta paremmalla onnella sitten myöhemmin talvella. Seuraava koitos Pötkiksen kanssa onkin sitten kelpieiden erikoisnäyttely Jyväskylässä 22.11. Sinne lähdemme lähinnä suurella innolla tapaamaan tuttuja ja sukulaiskoiria, menestyksestä nyt ei niin väliä.

Meillä on muuten lunta!! Reellä päästiin ajamaan ennätyksellisen aikaisin, jo 6. lokakuuta. Voisihan tuota toki vähän enemmänkin olla, mutta ajankohtaan nähden olemme enemmän kuin tyytyväisiä, niin kuski kuin koiratkin. Metsäteitä pitkin pystyy ajelemaan jo aivan mukavasti kuuden koiran porukalla. Sekä Aksu että Milou ovat parantuneet yli odotusten, ja mukana treenissä taas. Milou juoksee jo täysillä ja isosta haavasta on enää muistona pieni karvaton laikku kyljessä. Aksu on saanut kortisonin lisäksi parin viikon välein Axilur-matolääkkeet, ja yskiminen on loppunut täysin. Vajaan pari viikkoa se oli jo kokonaan ilman lääkkeitä, mutta nyt näyttää että joudumme sittenkin palaamaan takaisin pieneen, päivittäiseen kortisoniannokseen. Treenimäärään nähden koirat juoksevat valtavan hyvin, intoa olisi paljon enempäänkin. Flamja on raivannut itselleen paikan ykkösjohtajana, varsinkin Aksun poissa ollessa. Tyttö oppii nopeasti ja täyskäännöksetkin alkavat pikkuhiljaa sujua. Myös Tiikeri on kunnostautunut johtajan paikalla, nyt mennään vielä sen verran lyhyttä lenkkiä että sekin on pysynyt hyvin mukana. Järkyttävää kyllä, myös Tiikeri on tosiaan aivan kelpo johtaja. Kuka lie opettanut sille suuntia ja takaisin kääntymisiä, en minä ainakaan, mutta aivan hyvin näyttäisi toimivan ;) Siren ja Shilo jatkavat toki silti luottojohtajina, varsinkin tähän aikaan talvesta kun lumiankkuri ei todellakaan pidä vielä kunnolla, on kokenut kärkikoira kullan arvoinen.

Ipanaosasto kasvaa ja kaunistuu. Koko lauma on vielä toistaiseksi kotona, mikä ei tyytyväistä kasvattajaa sinänsä haittaa ollenkaan. Pennut ovat reippaita ja rohkeita, tutustelleet metsään, autossa matkustamiseen ja lauman aikuisiin koiriin vähitellen.

DNA-testituloksetkin tulivat viime viikolla, ja varmistivat jo pentujen ulkomuodostakin päätellyn asian; Tiikeri todellakin on niiden isä aivan kuin oletimmekin. Nyt sitten lähettelemään papereita Kennelliittoon...