Siinä ne nyt ovat, kauan odotetut, hartaasti haaveillut. Pentupesä tuhisee tyytyväisenä, mammakoira on väsynyt mutta onnellinen. Neljä pientä rekikoiran alkua, kolme poikaa ja yksi tyttö (kuvassa toinen vasemmalta). Miten ikinä näistä voi luopua yhdestäkään?!  (No, ehkä sitten tuossa kuuden viikon päästä se ei enää tunnu ollenkaan niin mahdottomalta.... ;)

Olen niin tyytyväinen siihen, että nämä pikkuiset ovat nyt tässä, käsin kosketeltavina. Kasvakaa reippaiksi, iloisiksi huligaaneiksi, tulkoon teille kevyet askeleet ja palava into siihen työhön, jota vanhempanne ja isovanhempanne niin kauas kuin sukutaulu yltää ovat myöskin rakastaneet.