Nimittäin nyt kyllä pitäisi. Meinaa iskeä tokopaniikki yhden mustan kelpien kanssa ;) Tänään Pipan tehovalmennuksessa saatiin paljon hyviä vinkkejä, miten lähteä eteenpäin, mutta kyllä meillä vaan vielä riittää tehtävää. Kaikkein vaikeinta on saada Pate pysymään aktiivisena niin että minä olen passiivinen. Patehan on koira joka ei oikeastaan koskaan keksi mitään omasta päästään vaan kaikkein mieluiten odottaa vaikka maailman tappiin asti että minä kertoisin sille...
Päivän parasta antia olivat mm. idea vapauttavien ja ahdistavien liikkeiden vuorottelusta. Pate vapautuu, kun pääsee työskentelemään etäämmälle minusta, ja vastaavasti paineistuu, jos joutuu pitkään olemaan lähellä (kuten seuraamisessa). Pipan ajatus olikin tehdä ensin joku koiralle mukava liike ja auttaa tarvittaessa sitä onnistumaan, sitten joku inhokkiliike ja loppuun vielä joku mukava. Tekniikkatreenit säästetään kotioloihin ja ennen kentälle menoa pitäisi suunnitella tarkkaan, mitä tehdään; sitten tehokkaasti tehdä vain ne ja sillä hyvä. Yksinkertaisia asioita sinällään, joita vaan ei ole tullut ajatelleeksi...
Kuukaudessa pitäisi siis koiran ajatus tyhmästä kentästä ja ahdistavasta tokoilusta saada käännettyä täysin päinvastaiseksi. Keinoja ja ideoita on nyt saatu pussillinen ja vielä huomenna jatketaan. Katsotaan sen jälkeen, huudetaanko apuun varakoira vai lähdetäänkö sittenkin heinäkuun lopulla kohti Lappeenrantaa.